Jekku tiesi kohtalonsa


Mahtavaa ja rakkauden täyteistä ystävänpäivää kaikille! <3 On taas aika paneutua viimeisimpään Selviytyjät Suomi jaksoon. Viime sunnuntaina nähtiin Tugawen ensimmäinen voitto palkintokilpailussa, mutta samalla myös jo toinen häviö koskemattomuudessa.
Palkintokilpailussa Tugawen heimo pääsi ensimmäistä kertaa voiton makuun. Olimme jokseenkin fyysisempi joukkue, kuin Sabitan, joten puhdas ”väsytys” kilpailu sopi meille paremmin kuin hyvin. Takaa-ajo kilpailussa pyrittiin saamaan toinen joukkue kiinni vedessä kiertämällä merkittyä rataa mahdollisimman nopeasti ympäri. Tehtävää hankaloittamaan meille oli laitettu muistaakseni 10kg säkit raahautumaan mukana. Sabitanin joukkueessa luultiin olevansa nokkelia nostamalla säkit pään päälle, jotta ne ei kastuisi ja veden paino tekisi niistä raskaita. Todellisuudessa vesi kuitenkin kevensi säkkiä ja näin ollen vastustajajoukkueen taktiikka oli enemmän kuin surkea. Niinpä meillä Tugawessa päästiin nauttimaan uusista lemmikki-kanoista, jotka nimettiin Anneliksi ja Irmeliksi. 🙂 Tehtävää vaikeutti se (etenkin meille lyhkäisille), että vedenpinta nousi todella nopeasti kierros kierrokselta ja viimeiset kierrokset syvässä päässä joutui vetämään aika pitkälti uiden kun ei jalat enää yltäneet pohjaan.
Telkkarissa näytettiin pieni pätkä siitä, kuinka leiriä piiskasi trooppinen sade. Vaikka muuten Filippiineillä oli ihan järkyttävän kuuma koko ajan, niin tuommoisina yli vuorokauden kestävissä rankkasateissa lämpötila kuitenkin droppasi huomattavasti. Olimme tottuneet niin kuumiin olosuhteisiin, että noissa märissä kamoissa värjöttely todella sai hytinät aikaan. Silloin kävi mielessä, että jos tämä jatkuu pidempään niin kyllä muuten yleisfiilis leirissä tulee kärsimään.

Onneksi sade kuitenkin loppui noin vuorokauden jälkeen. Sen jälkeen aurinko ja kuumuus taas palasi. Silloin ajattelin, että en enää tuskaile mielessäni tämän paahteen kanssa. Oli se kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää kuin sateella palelu. Hyvä fiilis palasi taas leiriin ja siitä kielii myös minun ja Cristalin leikkimieliset painiottelut 😀
Koitti uuden koskemattomuuskilpailun aika. Olimme taas johdossa fyysisessä osuudessa, mutta kun tuli sorminäppäryyttä vaativa lukkojen avaus rasti, jäimme Sabitanille merkittävästi. Tuon tappion jälkeen joutui jo puremaan hammasta yhteen.. Vaikka sitä kuinka halusi pitää mielen positiivisena, niin ensimmäinen heimoneuvosto (ja etenkin sen alla tapahtuva kuhina leirissä) oli niin kertakaikkisen epämiellyttävä kokemus, ettei siihen olisi halunnut joutua uudelleen, etenkään näin pian.

Omassa mielessäni äänestys oli selvä. Olin vahvasti sitä mieltä, että Helena tulisi nyt äänestää pois. Hän oli ollut todella hyödyllinen leirissä ja ilman Helenaa meillä ei olisi ollut niin loisteliasta majoitusta. Nyt kuitenkin oli aika kääntää Tugawen suunta takaisin sille yhden voiton tielle. Keskustelimme Jekun ja Kimmon kanssa puunhakureissulla seuraavasta tiputuksesta. Kimmo ehdotti, että äänestäisimme Cristalia, mutta minä puolestani puolsin Helenan tiputusta. Jekku oli tässä vaiheessa Norja, eli hänelle olisi käynyt kumpi tahansa vaihtoehdoista. Päädyimme kuitenkin Helenaan.
Kaiken piti olla selvää pässinlihaa, kunnes Kimmo keskusteli Sampon kanssa. He olivat sitä mieltä, että Helenasta saisi pitkällä tähtäimellä lojaalimman liittolaisen. Kimmo ja Sampo kävivät keskustelua vedessä lilluessa, eivätkä olleet huomanneet, että Jekku oli keräämässä simpukoita rannalla. No, kaikkihan me tiedämme, että vesi kantaa ääntä ja pahin mahdollinen pääsi tapahtumaan: Jekku kuuli keskustelun.

Tämän jälkeen leirissä alkoi jokseenkin hysteerinen meininki. Jekku alkoi kiertämään paniikissa meitä muita kilpailijoita läpi ja teki todellakin kaikkensa, ettei häntä äänestettäisiin. Ja totta kai! Ihan kuka tahansa olisi toiminut niin säästääkseen oman nahkansa. Kun Jekku tuli pyytämään minua muuttamaan mielipiteeni, sanoin hänelle suoraan, etten voi luvata mitään. Ei siis tarvitse olla mikään Sherlock osatakseen lukea rivien välistä, että hän tulisi saamaan myös minun ääneni. Olin kuitenkin jo luvannut Kimmolle ja Sampolle, että lähden mukaan äänestämään Jekkua.
Luulimme, että lähtisimme heimoneuvostoon vielä samana iltana ja tilanne rauhoittuisi sen jälkeen. Odotimme venettä saarellemme, joka veisi meidät neuvostoon. Odotimme, odotimme ja odotimme. Pian kuitenkin alkoi tulla pimeää ja kuvausryhmä poistui saareltamme. Emme siis lähtisi neuvostoon tänä iltana.
En voi sanoin kuvailla, kuinka kiusaantunut tunnelma leirissä oli. Jekku tiesi, että hänet tultaisiin äänestämään pois. Hän käytti kaikki mahdolliset keinot kääntääkseen päitämme, erityisesti minun kohdalla. Jekku tiesi, ettei onnistuisi kääntämään Kimmon tai Sampon päitä, eikä varsinkaan Helenan, joka lähtisi itse siinä tapauksessa jos joku meistä (minä, Kimmo, Sampo) muuttaisi mielensä. Jekku lupaili minulle uskollista liittoumaa jos säästäisin hänen nahkansa. Hän todella käytti kaikki puheenlahjansa vakuutellakseen minut. Olin jo ihan ensimmäisenä päivänä ehdottanut hänelle ja Cristalille liittoutumista, johon he eivät lähteneet. En siis luottanut Jekun sanoihin siinä, että hän pysyisi minulle uskollisena liittolaisena, etenkään kun olin kuullut hänen ja Villen suunnitelmista eliminoida minut pois oman pelinsä tieltä.
Koin siis huomattavasti turvallisempana vaihtoehtona pysyä uskollisena Kimmon ja Sampon kanssa solmitulle liitolle. Uskoin myös siihen, että Helena olisi ainakin hetken aikaa hyvä ja luotettava liittolainen meidän porukassa.

Koitti heimoneuvosto päivän aamu (tämän toki saimme tietää vasta illalla veneen tultua hakemaan meidät. Mitään kun emme saaneet tietää etukäteen, vaan elimme koko ajan epätietoisuudessa niin kilpailujen kuin muidenkin yllätysten osalta). Yritimme kerätä leirissä voimia, kun yhtäkkiä Sampo huomasi meille tulleen puupostia. Se kertoi koskemattomuusamuletin rantautuneen saarellemme.
James ehdotti, että söisimme ensin loppuun ja sen jälkeen lähdettäisiin etsimään amulettia. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Jekku ampaisi matkaan kuin Naton ohjus. No siinä pieni jännite levisi meihin muihinkin leirissä ja aloimme kuumeisesti etsiä amulettia. Pian Jekku ja Cristal tulivat puhumaan minulle ja pyysivät, että mikäli löytäisin amuletin, antaisin sen Jekulle. He puhuivat myös Jamesin tähän mukaan. Suostuimme, ainakin näennäisesti. Itseasiassa, kukaan meistä ei olisi todellisuudessa antanut amulettia Jekulle. Näin myönsi niin Cristal kuin Jameskin. Enkä olisi itsekään tietenkään antanu sitä, vaan pitänyt sen visusti itselläni tulevaisuutta varten. Olisi ollut typerä peliliike luovuttaa amuletti jollekin toiselle.

Sampo löysi amuletin ja kertoi siitä minulle ja Kimmolle. Me pidimme salaisuuden täysin itsellämme. Meininki leirissä oli iltaan saakka todella ahdistava. Erinäisiä sananvaihtoja käytiin ajoittain aika kiivaastikin ja tunnelma oli todella jännittynyt ja kireä. Erityisen suuri skisma tuntui syntyneen Jekun ja Helenan välille. Pian kuitenkin hyppäsimme veneeseen ja matka kohti heimoneuvostoa alkoi.
Jekun peli päättyi siihen. Cristal otti pahasti itseensä tiputuksesta, koska hänen liittolaisensa oli nyt äänestetty ulos. Hän varmasti tunsi olonsa nyt todella uhatuksi. Samalla minun, Kimmon ja Sampon liitto vahvistui ja otti ylivallan. Ainakin niin kauan kun Helena pysyisi menossa mukana ja meidän puolella. Samalla kun tiesimme, että amuletti on Sampolla, pystyimme olemaan huoletta tulevien äänestysten suhteen, että joku muu voisi käyttää amuletin hyödykseen.
Seikkailut jatkuvat taas ensi viikolla! 😉

Kommentit (5)

  1. Pauliina
    klo 18:23

    Ihan parasta katsottavaa! Samalla niin hauskaa ja jännittävää 😀 . Toivottavasti saisitte koskemattomuuden pian teidän heimollenne . ;D

  2. Moikkelis
    klo 20:05

    Moi Janni! Ihan parasta nää sun selviytyjät -postaukset! Oot mun lempikilpailija siinä sarjassa toivottavasti voitat koko kisan <3 Ja kivoja noi kuvat mitä oot saanu postaukseen 🙂

  3. Haigi
    klo 21:57

    Janni jos tiput niin en enään kato 🙂

  4. Edla
    klo 23:33

    Heipsan! Sellaista pohdin, että muniko teidän kanat joka päivä vai oliko lihaksi tarkoitettu?

    1. jannihussi Kirjoittaja
      klo 17:56

      Valitettavasti munia ei kuulunut…. 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.