MITÄ HELV***** MÄ JUST SANOSIN?!


Terkkuja Punkaharjulta! Pitkästä aikaa ollaan kuvaamassa taas Biisonimafiaan uusia sketsejä. Tai tarkemmin ottaen uutta 8-osaista sketsisarjaa. Tätä varten ollaan panostettu hahmoihin ihan uudella levelillä, mm. otimme näyttelyvalmennusta sekä lisäsimme treenikertoja keskenämme.
Meillä kaikilla on ihan omanlaisemme hahmot, niistä näette lisää sitten kun sarja alkaa tulla tupsahdella ulos 😉 Liikaa en halua tässä kohtaa spoilia! Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että minun hahmoni turisee todella vahvalla Turun murteella 😀 Otinpa haasteen sitten vastaan ja aloin treenaamaan mitenkä se turku taipuu Kymenlaakson likan kielen päällä.
Tein oppimisprosessin aikana hauskoja havaintoja. Tokihan mä nyt olin jonkun verran jo turkua kuullutkin muutamilta kavereiltani ja aina se on kuulostanut jotekin hassulta omaan korvaan. Mutta toisaalta, tässä kun miettii Kuusaan murretta (joka valitettavasti on ollut vähän katoavainen luonnonvara omassa suussa), niin ei sekään varmaan ulkopaikkakuntalaisten korvaan järin täyspäiseltä kuulosta 😀 Mis min punain lapain? Mie täytän muutaman vuoden päästä kolket. Että joo.. 😀



Takaisin Turkuun. Turun murteessa on ihan omanlaisensa nuotti. Äänenpainot on jotenkin todella aaltoilevia ja hassuja. Sanoja lyhennetään ronskilla kädellä ja toisaalta joitain nuotteja taas pidennetään. Esimerkiksi Turussa sanottaisiin Turuus. Eikä turkulainenkaan ihan perinteisesti puhu tasakymmenistä, sillä täsä kuussa mä täytän kolkkyt.
Lisäksi turkulainen pidentää imperfektien loppuja -si päätteillä. Tai oikeastaan vaihtaa sanojen loput -si päätteeseen. Sanoin on esimerkiksi sanosin, kaaduin kaatusin ja mietin miettisin. Lisäksi turkulainen ei kysy kuka tuli, vaan ketä tuli.
Ehkä hassuimpia juttuja, joita olen turkulaisten ystävieni (terkkuja Maijalle!) kuullut sanovan (oikeastaan hokevan) on joo vai? Äkkiseltään ulkopaikkakuntalainen voisi ajatella, että tällä halutaan nyt tähdentää juuri kuultua lausetta, mutta ei. Tämä on vaan turkulaisen tapa ilmoittaa, että hän on rekisteröinyt asian. Jos vaikka kerron Maijalle, että ”kävin tänään ottamassa Harrille rokotuksen”, hän saattaa vastata ”joo vai?” Siinä tulee itselleen semmoinen olo, että pitäisi ruveta selittämään, että ”no joojoo, pitäähän se rabies olla kunnossa matkustelua varten”, mutta todellisuudessa Maijaa ei paljoa rabiekset kiinnosta. Se on vähän sama kuin Jenkeissä kysytään ”How are you?”, ilman että siihen odotetaan vastausta.


Muita mielenkiintoisia Turkulaisia ilmauksia on mm. niin pal. Joku juttu voi esimerkiksi maksaa niin pal kauhiast, että jää ostamatta. Turkulaisella ei myöskään koskaan särje päätä, vaan pää särkee. ”Mul pää särkee niin pal kauhiast, et pakko kyl nyt ottaa Burana!” Liekö turkulainen kuitenkin ilmaisisi myös tuon Buranan jotenkin kustannustehokkaasti lyhentämällä sen esimerkiksi pelkäksi ”Buran”:ksi. 😀
Murteet on kyllä hieno juttu. Ainakin niin kauan kun ne ei jää päälle. Kauhukseni olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut vääntämään turkua nyt kuvausten ulkopuolellakin. Siihen on kaiken kukkuraksi sekoittunut ripaus savoa, kuusankoskea ja karjalan murretta, niin tässä alkaa nyt suusta suoltua sellaista siansaksaa, että ei tätä voi kohta enää suomeksi kutsua. 😀
Mut miepä täsä laittasin min konneen ny kiinni, ni piäsen takasi viäntämmään niin pal kauhiast turuun murret kameran etteen. Oike pal mukavvoo viikonloppusii vuan teil kaikil!