Mikään ei ole hetkeen saanut minussa tällaisia tunteita aikaan..


Minulle on muutamia kertoja kaverit ja sukulaiset sanoneet, että sinun Janni pitäisi mennä teatteriin. No minähän tein työtä käskettynä ja kävin pyörimässä kesäteatterinäytöksissä useana kesänä peräkkäin. Badum-tssss! Hah. Sukulaiset tosin taisivat tarkoittaa sillä vähän toisenlaista teatterointia, sitä lavalla heilumista niinikään, eikä lavan edessä penkeillä nöpöttämistä. Tuolloin en kuitenkaan ajatellut asiaa sen enempää, olin vaan että joojoo.
Niin se vain hassusti elämä kuitenkin johdattaa asiasta toiseen ja joskus jopa kolmanteen, ja nyt voin sanoa, että tässä on tullut vedettyä jonkinasteinen teatteriesitys livenä. Olimme nimittäin Biisonimafian kanssa vetämässä pari live-show’ta laivalla kuluneella viikolla. En sitten tiedä pitäisikö sanoa teatteri, stand-up, sketsi-show vai mikä tuo oli, tai ehkä siinä yhdistyi vähän näitä kaikkia.
Olen jokseenkin tottunut esiintyjä, tehnyt paljon juontoja, käynyt pitämässä luentoja ja tottunut olemaan ihmisten edessä. Sinänsä mitkään juontokeikat tms esiintymiset eivät edes oikeastaan jännitä enää. Mutta kun sulla on 12 sketsiä muistettavana ulkoa, nopeat vaatteiden ja lookkien vaihdot milloin Suomi-turistista tiukkapiposeen perheen äitiin ja siinä samalla vielä yleisö otettavana haltuun ja kaikki tämä elämäsi ensimmäistä kertaa(!), niin voin kertoa, että kyllä muuten tätä plikkaa jännitti takahuoneessa 😀

Kun odotimme vuoroamme päästäksemme Elias Kaskisen jälkeen lauteille, meikäläinen hyppi ja pomppi takahuoneessa kuin pieni lapsi jouluaattona pukkia odottaessa. Siinä olotilassa olisi voinut käydä heittämässä maratonin ja tehdä pari punnerrusta vielä päälle. Adrenaliiniryöppy oli niin käsittämätön, että vaikka olisin tallannut naulaan niin sekään ei olisi varmaan tuntunut missään 😀
Kun show saatiin käyntiin, alkoi muutaman sketsin jälkeen olo jo rentoutua. Onneksi olimme tankanneet vuorosanat sen verran tiiviisti päähän, että esiintymisestä itsestään pääsi nauttimaan täysin rinnoin, kun ei tarvinnut koko ajan keskittyä siihen, mitä seuraavaksi piti sanoa tai tehdä. Kaikista parasta oli saada kokea tämä ensimmäinen kertaa juuri näiden kundien kanssa. BM:stä kun on tullut mulle jo toinen perhe. 🙂


Nyt ymmärrän myös hyvin sen, kun kuulee sanottavan, että artistit käyvät keikkansa jälkeen niin ylikierroksilla, että nukkuminen on vaikeaa heti keikan jälkeen. Meidän k-18 keikka loppui 01:00 ja musta tuntuu että olin vielä puoli neljältäkin ihan tikissä ja tarmokkaana. Uni ei tullut tuona yönä kyllä lainkaan kylään muutamia pieniä pätkiä lukuunottamatta..
Seuraavan päivän keikka vedettiin ikärajattomasti ja aikuisempaan makuun olleet läpät oltiin modifioitu lapsiystävällisiksi. Meidän nuorempi kohdeyleisö tuntuikin olevan ihan liekeissä show’sta ja oli mahtavaa nähdä kuinka hyvin sketsit tunnistettiin jo ihan ensimmäisistä vuorosanoista lähtien! Kiitos siis kaikille teille, jotka tulitte vetoa katsomaan! <3


Show must go on ja tämä ei todellakaan jäänyt tähän. Lisää on tulossa myöhemmin ja sitten mennään isosti. Tämä oli vasta alkulämmittelyä 😉
Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikonloppua kaikille! <3

Kuvat: Mari Hakanen Photography