Pahin pelkoni käy toteen



Viime viikon Selviytyjät jaksossa jouduin palkintotehtävässä kohtaamaan pahimman pelkoni silmästä silmään. Minulle on jäänyt lapsuudesta trauma veden alle joutumiseen, kun meinasin hukkua ollessani noin 4-5 vanha. En ole millään asteella muutenkaan mikään vesipeto, eli en hakeudu rannalla uiskentelemaan ja uimahallit kierrän kaukaa.
Kun kilpailu etenee ja nälkäkerroin kasvaa, alkaa sitä väistämättä hamuilla kaikenmoisia herkkuja. Lähinnä siis semmoisia, joista saisi oikenalaista energiaa. Kaikiksta pahimmat mieliteot saarella olivatkin ihan tavallisiin ruokiin, kuten puuroon ja makaronilaatikkoon. Monesti tuli uneksittua myös jos jonkinnäköisistä pähkinöistä ja hedelmistä.
Kun saimme kuulla, että palkintotehtävässä olisi mausteiden lisäksi pähkinöitä tarjolla, tuli ihan sellainen fiilis, että nyt muuten voitetaan! Mikään ruoka saarella ei maistunut miltään, toisin sanoen vehnäjauhot ja riisi ei ilman mausteita juurikaan tuntunut suussa kummoiselta. Olisi ollut siis mahtavaa vähän spice upata saari-elämää 😉

Vaan niin se tämän neidin hymy hyytyi, kun sitten kuultiin mitä tehtävä pitää sisällään. Meidän tuli siirtää iso bambuhäkki sisälle suljettuna vedessä kiinni toiseen isompaan bambuhäkkiin ja sen jälkeen sukeltaa veden alta isompaan ja kiivetä sitä kautta ulos. Kun tajusin, että joutuisin suljettussa häkissä veden alle, minut valtasi paniikki. Aloin haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla ja tuntui että happi loppuu. Purskahdin itkuun ja korvissa alkoi humista. En ole koskaan kokenut paniikkikohtausta, mutta voisin kuvitella, että tämä tunne ja kokemus on jotain sinne päin.
Oli ihan kamalaa tehdä haastatteluja kameralle niin ennen kuin jälkeen kilpailun, kun tuntui, että ei saa mistään ajatuksesta kiinni. En muista noista haastiksista yhtikäs mitään. Oli tosi outo fiilis katsoa jakso jälkikäteen, kun ei edes itse tajunnut olleensa tilanteessa. Niissä myös näkyi kuinka sain juuri ja juuri pidettyä kyyneleet kurissa ja äänen suhteellisen stabiilina.

Kun meidät lukittiin häkkiin keskityin vain pitämään itseni kasassa. Muistan kuinka kuulin pelkästään oman hengitykseni äänen. Se meinasi väkisin alkaa kiihtymään ja muuttua pakonomaiseksi haukkomiseksi. Kun Juuso laittoi kilpailun käyntiin olo tuntui epätodelliselta. En halunnut pettää joukkuekavereitani, mutta pelko otti minusta täyden otteen.
Minusta ei ollut mitään hyötyä kilpailussa. En pystynyt sukeltamaan kertaakaan alas siirtääkseni häkkiä muun juokkueen kanssa. Yritin pysyä pinnalla mahdollisimman pitkään ja keskittyä hengittämään ilman hyperventilointia. Kun pääsin tehtävän jälkeen rantaan purskahdin täyteen itkuun ja koko tuo tehtävän aikainen stressi purkaantui. Enpä ihan äkkiseltään muista milloin olisin ollut moisissa tiloissa. Huh.

Kun palasimme kotisaarelle, olin kauhuissani, miten muut heimolaiset olivat ottaneet tilanteen vastaan. Olin yrittänyt piilotella vesikammoani mahdollisimman pitkään, jotta minua ei ajateltaisi heikkona heimolaisena. Onneksi meidän ihana heimomme otti asian hyvin vastaan. En olisi parempaa kannustusta voinut kuvitella saavani. Kyllähän siinä vähemmästäkin liikuttuu kun tajuaa kuinka uskomattomia ihmisiä siinä ympärillä on ja että juuri heidän kanssa sai jakaa nämä kokemukset. <3


Jakson koskemattomuuskilpailussa puolestaan koeteltiin meidän kaikkien inhimillisiä rajoja ja kestävyyttä. Valitettavasti se ei välittynyt todenmukaisena telkkarin ruudusta. Lämpöä oli reilusti yli 50 asetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta ilman tuulen virettäkään. Tehtävä kesti useita tunteja ja se jouduttiin keskeyttämään muutamaan otteeseen, jotta saimme edes hiukan vettä välissä. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta hakeutua auringolta suojaan, vaan olimme täydessä paahteessa koko ajan. Myös labyrintti-osion sääntöjä jouduttiin helpottamaan, jotta tehtävä saatiin maaliin. Kumpikin joukkue yritti kerta toisensa jälkeen saada kuulaa kuljetettua labyrintin ratkaisupisteelle, kuitenkin siinä joka kerta epäonnistuen. Kunnes kymmenien yritysten, pienien taukojen ja sääntömuutosten jälkeen homma vihdoin ratkesi. Ja onneksi vieläpä meidän heimon eduksi! 🙂



Ps. Tällä hetkellä mennään Sri Lankalla Ellassa. Tulimme tänne eilen illasta ja jatkamme matkaa huomenna aamulla kohti Hattonia. Lisää reissupäivityksiä tulossa myöhemmin.. 🙂
Sri Lankan reissua voi seurata myös:
Janni ig
Eevi ig
Eevin blogi