Palautumisen sietämätön keveys



Näin viikonlopun jälkeen sitä haluaisi tuntea itsensä uudelleen syntyneeksi ja levänneeksi valmiina kohtaamaan uuden viikon paineet ja mahdollisuudet. Ja kerrankin voin sanoa, että siltä se tässä juuri tuntuukin! Tämä ei ole mitenkään liian yleinen olotila allekirjoittaneella, sillä hyvin usein mun työt painottuvat juuri viikonlopuille erilaisten tapahtumien tiimoilta.
Tänä viikonloppuna oli kuitenkin toisin. Perjantaini oli vielä hyvinkin työntäyteinen, mutta sen jaksoi painaa täysillä, kun tiesi että seuraavana aamuna pystyisi nukkumaan niin pitkään kuin vain suinkin haluaisi. Ja huh, tämä tyttö kaatui sänkyyn 21:30 ja heräsi seuraavan aamuna klo 10! 😀 Enpä muista koska olisin saanut nukkua vapaasti ilman minkään valtakunnan herätyskelloja! Teki himppasen hyvää.
Sitten päästiinkin lauantai-iltaan ja edessä oli valintojen maailma pullollaan mahdollisuuksia. Tässä kohtaa lähinnä palloilin kahden mahdollisuuden välillä: mennäkö ajoissa nukkumaan ja herätä sunnuntaina vähintäänkin yhtä pirteänä kuin lauantaiaamuna vai lähteäkö viettämään viininhuuruista iltaa yhdessä ystävien kanssa Ida Paulin ja Kalle Lindrothin levyjulkkareihin Tavastialle. Henkilökohtaisesti tykkään ihan äärimmäisen paljon kyseisen duon musisoinnista ja siksi houkutus keikalle olikin suuri. Vielä kahdeksan aikaa illalla kävin sielujen taistoa pääni sisällä, alkaako tälläytymään vai jäädäkö pötköttelemään sohvalle kylpytakissa.

Ulkoilu Harrin kanssa on ehkä parhainta mielenterapiaa. <3

Näin maanantaiaamuna, kun kello oli herättämässä 4:45 sitä todellakin kiitti itseään, että valitsi kahdesta edellisestä sen jälkimmäisen. Vaikka viikonlopun aikana tulikin tehtyä jonkin verran myös kirjoitteluhommia ja kevyttä edittiä, niin olo on silti todellisen palautunut. Se on ihmeellistä, miten parikin hyvin nukuttua yötä ja levättyä päivää voi vaikuttaa niin radikaalisti koko olemukseen. Mutta mikä siinä sitten onkin, että ollessaan siinä duunin oravanpyörässä, tämä on niin vaikeaa muistaa? Sitä vain ajattelee naiivisti, että en mä tässä mitään vapaita tarvitse.
On oikeastaan aika ylimielisesti ajateltu, että olisi itse jotenkin niin super-ihminen, että ei tarvitsisi lepoa. Onneksi olen hiljalleen oppinut muuttamaan tätä ajattelumallia toiseen suuntaan. Tein vuoden vaihteessa lupauksen, että pidän viikossa vähintään yhden lepopäivän. Se on pitänyt. Nyt kun vapaita oli peräti kaksi peräkkäin, koin taas ihan uudenlaisen ahaa -elämyksen. Minulla oli vihdoinkin aikaa kuntoilla ilman tulta persiin alla ja toteuttaa pitkään roikkunut vaatekaappien läpikäynti -projekti.
 

I just love this puppy so much! <3

Vaikka minua meinasikin alkaa soimaamaan huono omatunto siitä, miten voisin käyttää tämänkin vapaa-ajan hyödyllisemmin, en kuitenkaan antanut sille ajatukselle suurempaa valtaa. Ja se oli ehkä paras henkien taisto ikinä. Nyt tunnen, että olen paljon tehokkaampi niin työssä kuin muutenkin, kun olen saanut levätä. Suosittelen muuten ihan kaikille muillekin suorittaja-siskoille ja -veljille kokeilemaan.
Tällä hetkellä istun junassa matkalla kohti Seinäjokea, josta jatkamme minibussilla Kurikkaan. Meillä alkaa siellä hetken päästä Elixirin kuvaukset, jotka kestävät koko viikon. Kurikassa keskiviikkoon saakka ja siitä sitten pariksi päiväksi Lahteen. Terveisiä siis tien päältä! 🙂
Energistä ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! <3
Ps. Inspiration Blog Awards äänestys käynnissä! Tämä blogi ehdolla vuoden energisin -kategoriassa. Äänestämään pääsee tästä. 🙂