Käytettiinkö kiltteyttäni hyväksi?


Olen perusluonteeltani todella kiltti. Osaan toki pitää puoleni, mutta sekin on vähän vaatinut opettelua. Joskus (aika usein) minun on vaikea sanoa ei, jos minulta pyydetään jotain. Siksi saatan helposti uuvuttaa itseni, koska en halua tuottaa muille pettymystä. Sen olen kuitenkin joutunut opettelemaan, että täällä ei kukaan muu huolehdi omasta jaksamisestani kuin minä itse. Siksi välillä on kieltäydyttävä.
Viime viikolla olin kaupungilla hoitamassa asioita. Olin vähän kiireessä, sillä puhelinpalaveri odotti alkamistaan ja yritin kiirehtiä kotiin. Rynniessäni Kampin kauppakeskuksen edustalla kohti sisätiloja takaani kuului hento naisen ääni: ”Excuse me, can you help me please?”. Käännyin katsomaan tarkemmin äänen lähdettä ja jotakuinkin ikäiseni nainen tarttui käsipuoleeni. ”Can you buy me bread, I have 5 children?” Hämmentyneenä tilanteen nopeutta lupauduin ostamaan naiselle leipää. Ajattelin että ohan se parempi ostaa hänelle suoraan ruokaa, kuin antaa rahaa, josta ei ikinä tiedä mihin se päätyy.
Menimme kauppakeskuksen ensimmäisellä tasolla sijaitsevaan kauppaan. Nainen haki kasviksia, sanoin että se on ok. Sitten hän otti leivän, sanoin että ota pari pakettia, jotta perheesi saa syödä. Kun olin kääntämässä tietämme kassalle nainen muutti suuntaansa juustohyllyille. Sieltä hän kouhaisi mukaansa juustoja ja vastapäätä ison valmiskakun. Kerroin naiselle ystävällisesti, että nyt minun pitää lähteä ja että nämä tuotteet voin hänelle ostaa. Hän kuitenkin halusi lähteä vielä lihaosastolle, sanoin että minun on nyt aivan pakko lähteä.

Sain naisen suostuteltua pitkin hampain kassalle. Kun hän sai ostoksensa lapattua tiskille, alkoi hän haalimaan kassan lähettyviltä energiajuomia ja suklaapatukoita ostoksiensa sekaan. Sanoin, että en osta niitä hänelle. Hän tokaisi siihen vähän tympääntyneenä, että ne olisivatkin hänen siskolleen. Tällöin minuakin vähän rupesi närkästyttämään hänen kiittämätön asenteensa. Sanoin topakasti, että energiajuomat eivät ole hyväksi sinulle eikä siskollesi, jätä ne hyllyyn. Maksoin hänen ostoksensa, jotka kustansivat yli 30€. Ennen kuin olin korttiani ehtinyt vetää maksulaitteesta nainen oli jo hävinnyt kuin pieru Saharaan. Jäin hämmentyneenä koko tilanteesta toljottamaan naisen loittonevaa selkää.
Minulle tuli jokseenkin hyväksikäytetty olo. Halusin vilpittömästi auttaa naista tarjoamalla hänelle tarvikkeet välipalaan. Kuitenkin tuo röyhkeys, joka hänestä kuoriutui kauppareissun aikana sai myös minulle ikävän olon. Yleensä kun toisen ihmisen auttamisesta pitäisi tulla hyvä fiilis, niin tästä jäi kyllä aika karkea maku suuhun. Aloin päivän päätteeksi miettimään, että mihinköhän sekin 15€ sacherkakku päätyi. Toivoin koko sydämestäni, että naisella olisi nuo 5 lasta ja että he saivat suut makeiksi perjantai-illan kunniaksi.
Onko sulle tapahtunut koskaan mitään vastaavaa? Miten toimit tilanteessa? Mä olen jotenkin niin hämilläni vieläkin tästä tapahtuneesta, etten oikein tiedä autoinko oikeasti apua tarvitsevaa vai käytettiinkö mun kiltteyttäni vain häikäilemättömästi hyväkseen.
Ps. Paljon toivottuja Selviytyjät -postauksia tulossa pian!

Kommentit (51)

  1. Johanna
    klo 10:25

    Ehdottomasti käytettiin! Ei voi kuin ihmetellä ihmisten röyhkeyttä! Mahtoiko hän edes oikeasti tarvita niitä. Siis, että olisiko hänellä ollut kuitenkin ihan itse varaa maksaa ne. Et varmasti ollut ensimmäinen etkä viimeinen, jolle tällaista tapaa kokeillaan…

  2. Noora
    klo 10:26

    Heippa,
    Olen itse kans kiltti luonteeltani ja vaikea sanoa ei, jos joku pyytää jotain minulta. Ihan tuolla tavalla kiltteyttäni ei ole käytetty hyväksi, mutta olen joutunut kans opettelemaan sanomaan välillä ei. Ja olen tiedostanut itselleni että on myös sallittua sanoa ei jos siitä on itselle enemmän haittaa kuin hyötyä.
    Sen jälkeen ne ihmiset jotka ajattelivat että ”Noora jaksaa auttaa ja tehdä niin pyydetään sitä” , olivat ihmeissään ja jopa suuttuivat siitä kun jouduin kieltäytymään jostain,enkä enään tehnyt heidän pillin mukaan.. Mutta nyt tunnen oloni ns.vapaammaksi kun uskallan sanoa ei,jos siltä tuntuu. 😊

  3. Säde
    klo 11:02

    Olen samanlainen kiltti kuin sinä. Ikävä että kiltit joutuu tuollaiseen tilanteeseen 😔
    En osaa sanoa mitä olisin itse tuossa tilanteessa tehnyt kun tuntematon tulee tuollaista pyytämään. Törkeää hyväksikäyttöä kun ei edes kiitä saamistaan ostoksista. Kannattaa jatkossa jättää ostamatta ja käydä mielummin lahjoittamassa Hurstin ruokakeräykseen jossa raha menee varmasti sitä tarvitseville ❤️

  4. Ella Salonen
    klo 11:23

    Wau miten ihanaa, että jaoit sun kiireellistä aikaa apuatarvitsevan kanssa vaikka todellisuus paljastuikin erilaiseksi.. Ihmettelen toisaalta sen naisen käyttäytymistä sua kohtaan koska harvoin kukaan edes suostuu auttamaan. Pysy aina tollasena ihmisenä, oot huippu ❤️ Fiilikset on varmasti vähän ristiriitaiset, mutta muista et sä et tehny mitään väärää vaan näytit että kyl maailmasta löytyy vielä ihmisiä jotka on valmiita auttaan!

  5. Mirka
    klo 11:50

    Siis mulle on käynyt melkein sama! Oliskohan ollut sama nainen, koska hän sanoi ihan samat sanat perheestään.. Mulla oli sen verran hoppu, etten lähtenyt hänen kanssaan kauppaan, vaan kävin ostamassa muutaman jutun kahvilasta. Olisi varmaan muuten ollut sama lopputulos.

  6. Arska
    klo 12:01

    Hei Janni!
    Kyllä se näin on että, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Noin vähä inhimillistettynä laulun sanoin. Mutta oli kyllä kerjäläiseltä anteeksiantamatonta käytöstä. Kai se karma korjaa jolloinkin tilanteen 😊👍🏻

  7. Eea
    klo 12:53

    Ei kertakaikkia, todella törkeää!! Ärsyttää sinun puolestasi!!

  8. Laura
    klo 12:56

    Minulle kävi tässä ehkä noin kuukausi sitten hyvin samanlainen tilanne. Olin tulossa kampaajalta ja kamallalla kiireellä olin menossa kohti rautatieasemaa, jotta ehtisin seuraavaan lähtevään junaan. Sitten minut pysäytti nainen joka melkeimpä itki minulle kuinka hänellä on kamala nälkä ja hän on vieläpä raskaana, että voisinko käydä ostamassa hänelle vähän leipää. No ajattelin siinä ettei yksi leipä paljoa kustanna, joten lähdimme kohti läheisintä kauppaa. Tämän jälkeen naisen sisko tuli paikalle ja he puhuivat vähän aikaa keskenään, jonka jälkeen toinen heistä kysyi voisinko antaa 20€, jotta he voisivat mennä kauempana sijaitsevaan kauppaan, josta he saisivat halvemmalla ostettua nämä ruokatavarat. Tässä vaiheessa minulla oli jo niin kiire, että suostuin nostamaan heille sen 20€, vaikka vähän alkoi siinä vaiheessa koko toiminta epäilyttämään. Kun olin saanut nostettua heille rahat toinen heistä alkoi kyselemään hyvin agressiiviseen sävyyn, että voisinko nostaa vielä toiset 20€, jotta hän saisi ostettua huovan itselleen, koska ulkona on niin kylmä. Tähän en kuitenkaan enään lähtenyt mukaan, ja sanoin topakasti että 20€ saa riittää teille. Tämän jälkeen nämä kaksi naista hävisivät sanomatta mitään. Eivät edes kiittäneet ja kyllä voin sanoa, että kyllä jäi myös minulle hyväksikäytetty ja ahdistunut olo, puhumattakaan juuri siitä, että en siinä kiireessä tullut yhtään ajatelleeksi sitä, mihin ne rahat loppujen lopuksi oikeasti voivat päätyä. Tässä oli kuitenkin alunperin kyse yhdestä leivästä ja loppujen lopuksi minua pyydettiin antamaan 20€, jolla saa jo jonkin verran leipää ostettua. En vaan siinä tilanteessa osannut enää kieltäytyä kun olin jo kerran luvannut heitä auttaa, vaikka minulla tietysti olisi ollut siihen täysi oikeus. Kyllä jäi huijattu olo ja paha maku suuhun tästä tilanteesta.

  9. Susanna
    klo 13:36

    Voi ei! Voin vaan kuvitella tuon olon mikä tollaisesta jää itselle! Kun nimen omaan toisen auttamisesta pitäisi tulla hyvä mieli mutta ei näin 🙁 todella töykeää käytöstä naiselta sinulle joka häntä hyvää hyvyyttäsi olit valmis auttamaan. Meitä on moneen junaan..:(

  10. TarjaL
    klo 14:14

    Siis juuri näistä tapauksistahan mediassa on varoiteltu, moneen kertaan, toimivat juuri noin!

  11. Jenna
    klo 14:35

    Tuo on niin inhottavaa! 🙁
    Mulle on käynyt vähän samaan tyyliin. Olin metrossa matkalla kotiin, kun ohi käveli nuori mies pyytäen rahaa. Katsoin häntä ja sanoin, ettei mulla ole käteistä. Tähän hän sanoi että ruokakin auttaisi, hän on koditon. Lupasin ostaa hänelle sämpylän asemalta, jolla jään pois. Rupateltiin siinä hetki ja yhtäkkiä hänen ”hammasta alkoi särkeä” ja hän alkoi kertomaan kuinka paljon hampaan korjaus maksaa jne. Koko loppumatkan hän puhui hammaslääkärimaksuista ja pyysi rahaa siihen, piti sanoa aika napakasti, että en anna rahaa. Lopulta hän sai leipänsä ja oli aika selkeästi pettynyt, ei tainnut edes kiittää.
    Tuli ihan samanlainen olo, että en halua antaa rahaa, juuri koska siitä ei tiedä mihin se päätyy. Mutta tottakai haluan auttaa toista jos voin. Tuntuu vaan että huijareita on enemmän kuin oikeasti apua tarvitsevia, mikä kyllä valittetavasti syö tuota halua auttaa 🙁
    Mutta hyvyys palkitaan ja auttaminen on aina parempi kuin ohi käveleminen. Toivotaan tosiaan että kakku meni hyviin suihin.

  12. Sari Hynynen
    klo 19:39

    Olet hyvä ihminen Janni. Samoin Laura. Kiitos tästä postauksesta. Jos joku tulee kyselemään Kampissa tai assalla leipää, niin tietää varautua ja kysyä tältä leivänpyytäjältä, että oletko kenties se sama henkilö, joka viime kerralla unohti kiittää sinua auttaneita ystävällisiä ihmisiä.

  13. lahtiska
    klo 21:23

    Itselleni on käynyt ihan samalla tavalla! Kaupassa ostoskori tosiaankin täyttyi vauhdilla. Siitä on aikaa jo joitakin vuosia, mutta aina tulee höynäytetty olo, kun muistan asian.
    Minun tapauksessani näin samat henkilöt paluumatkallani noin puoli tuntia myöhemmin etsimässä uusia auttajia ja maksamani ruokakassi oli sillä välin hävinnyt jonnekin.

  14. Ananas
    klo 23:00

    Mä olen antanut rahaa , kun olin autoilemassa ja bussipysäkillä huitoi ulkomaalainen mies ja pyysi rahaa, kun hänen autonsa oli sammunut jonkun matkan päähän. Kympin taisin antaa, mies kiitti siitä, mut pyysi heti lisää. Todennäköisesti siinäkään jutussa mikään ei ollut totta, niinkuin ei välttämättä sinun kohtaaman naisenkaan tapauksessa, mut mitäs sen on väliä? Mun mielestä on hyvä asia, et apua uskalletaan antaa, sitä ei tapahdu koskaan liikaa ja yleensähän sitä tehdään hyvän mielen takia. Hyvää mieltäkään ei oo koskaan liikaa. Ei me koskaan voida todella tietää, mitkä toisen motiivit on, mutta tarviiko kaikkea tietääkään 😊? Nääkin tapaukset ehkä auttaa vaan jatkossa arvioimaan vastaavia tilanteita uudesta näkökulmasta. Ihanaa kevään jatkoa!

  15. Jutta
    klo 08:23

    Vähän samanlainen tilanne koulussa tullut vastaan. Yksin luokallani oleva tyttö on pyytänyt koulun jälkeen useasti kuvaa läksyistä tai koe-alueesta ja milloin mistäkin. Olen lukuisia kertoja laittanut hänelle kuvat läksyistä. Hän ei kuitenkaan koskaan ole kiittänyt ja tällä hetkellä kiusaa minua koulussa. Tästä on tullut todella hyväksikäytetty olo!

  16. Katja
    klo 08:58

    Multa on joskus pyydetty ihan jotaa paria euroa tmv, mutta kieltäydyn ihan kaikesta tollasesta rahan antamisesta tai minkään ostamisesta. Kun ottaa sen linjan, et kellekkää vieraalle ei mitään rahaa anna, niin pääsee itte paljo helpommalla.

  17. Muutama viikko sitten
    klo 09:37

    Samainen nainen tuli Narinkkatorilla samoin lausein pyytämään lähtemään kaupassa kanssani ostamaan lapsilleen ruokaa. Jatkoin matkaani ja hän seurasi perässäni n. 100 metrin matkan roikkuen jopa välillä hihassa. Olin itse työmatkalla työpisteestä toiseen, joten sanoin etten nyt pysty, katsotaan joku toinen kerta. Kiitokseksi hän yritti sylkeä päälleni, meni onneksi ohi n 0,5metriä. Törkeämmiksi käyvät joka kevät.

  18. Marja
    klo 10:16

    Ikävä kyllä ihan ammativedättäjältä kuulostaa. Kannattaa pitäyttyä eläinten auttamisessa vaan, eläimet eivät koskaan vedätä.

  19. Raivo
    klo 10:22

    Mä olisin tossa kohdassa kyllä sanonut että antaapi olla, olkoon ilman mitään kun kerran tuolla tavalla heittäytyi ahneeksi.

  20. Helmi
    klo 10:26

    Olen ehkä sydämetön ihminen, mutta juuri tuollaisen takia en auta ketään kadulla! Niin moni yrittää vain huiijata ja käyttää ihmisten kiltteyttä hyväksi.

  21. Mirkka - Hima Saimi blogi
    klo 10:43

    Kuulostaa tutulta. Itselläni vastaavanlainen kokemus, mutta Kluuvin nurkalla. Noin räikeitä ostoksia henkilö ei kerännyt matkaan, mutta ostoksille tuli hintaa 40€. Ostoskori sisälsi perusraaka-aineita ja esim. Vaippapaketin. Tämä henkilö ei hävinnyt mihinkään vaan vuolaasti kiitteli.siinä vaiheessa, kun pyysi apua sairaalle äidille ilmoitin, että eiköhän tuossa ollut tarpeeksi. Hyväksikäytetty olo jäi kyllä!

  22. Jussi
    klo 11:14

    Kuulostaa todellakin äärimmäisen tutulta tilanteelta! Kerronpa tässä omankin tarinani vuoden takaa.
    Olin maaliskuun lopulla 2017 kävelemässä iltapäivällä töistä Kampin kauppakeskukseen (Narinkkatorin puolelta), kun minut pysäytti pihalla maahanmuuttajataustainen nainen (alle keski-ikäinen, piti punaista päähuivia). Hyvin samalla tavalla kuin sinunkin tapauksessasi, hän pyysi anellen ruokaa itselleen ja lapsilleen. En muista, monestako lapsesta hän puhui, mutta kuitenkin useammasta kuin yhdestä.
    Noh, minulla oli ollut poikkeuksellisen hyvä päivä takana, ja kuten sinä, olen itsekin usein aivan liian kiltti, jos joku tarvitsee apuani. Menimme sitten Kampin katutason K-markettiin ostamaan hänelle ruokaa.
    Kummasti hän(kin) alkoi ruokaostosten ohessa kerätä hyllyistä ostoskoriin tavaraa, josta ei pihalla ollut mitään puhetta. Näihin kuuluivat mm. ehostustuotteet, kuten hiuslakka. Kun hän vielä näidenkin lisäksi alkoi kaivaa hyllystä jotain monen kympin hintaista vaippapakettia lapsilleen, ilmoitin ostosten yhteishinnaksi ylärajan (40 euroa), jota enempää en aio maksaa.
    Tämän jälkeen tilanne meni kuitenkin vielä oudommaksi. Hän alkoi puhua K-marketin käytävällä jostakin peitosta (tai lämpöpeitosta), joka kuulemma maksaisi yli 70€ jossain toisessa kaupassa, ja jonka hän aivan ehdottomasti tarvitsisi lapsilleen. Tässä vaiheessa tilanne alkoi toden teolla ahdistaa, ja ilmoitin naiselle, että minun täytyy kohta ehtiä bussiin, enkä voi maksaa noin suuria summia. Kohta keskustelu meni avoimeksi väittelyksi siitä, mitä nyt ostetaan, ja yllättäen tämä peitto tuntuikin nousevan koko prioriteettilistan kärkeen. Lopulta pistin tilanteen poikki (jotta pääsisin vain eroon ko. henkilöstä) ja sanoin, että ota tästä 40 €, osta täältä mitä tarvitset, minun pitää mennä. Annoin rahat käteen, mihin hän vastasi, että mieluummin säästää ne peittoa varten, kuin ostaa nyt K-marketista mitään ruokaa. Lähtiessäni kaupasta katsoin taakseni ja näin, miten nainen palautteli keräämänsä tavarat ostoskorista takaisin hyllyihin.
    Jäi kyllä tilanteesta niin ahdistava ja paha olo, että päätin, etten enää koskaan lankea moiseen avunpyyntöön. Minulla on sinänsä varsin hyvät tulot, eikä 40 € menetys todellakaan ole katastrofaalinen, mutta kaikkein eniten satuttaa kiltteyteni ilmeinen hyväksikäyttö.
    Toivonkin, että jokainen Kampin alueella liikkuva miettisi jatkossa kahdesti, ketä lähtee auttamaan – ja jos lähtee, niin osaa pysyä lujana. Itse en osannut, ja sain oppini vasta kantapään kautta.

  23. TCV
    klo 11:37

    Hyvään tahtoisi uskoa, mutta hieman usko loppuu tuossa tarinassa. Eiköhän ne jaettu pakettiautossa miesten kesken.

  24. Kim
    klo 11:40

    Kyllä sinua Janni valitettavasti käytettiin häikäilemättömästi hyväksi. Joskus nämä tälläiset asiat on vaan opittava kantapään kautta. Hyvää kevättä ja hymyillään kun tavataan.

  25. Kati
    klo 11:42

    Tätä ketjua lukiessa en enää ihmettele miksi kerjääjät toiselta puolelta Eurooppaan raahautuvat kaukaiseen ja kylmään Suomeen kun kymmeniä euroja(!) rahaa täysin tuntemattomilta ihmisiltä saa todella näin helposti. Tuon saman 20 euroa kun onnistuu saamaan arkipäivinä viideltä ihmiseltä on tienannut puhtaana käteen 2000 euroa kuukaudessa.
    Suomessa on Kela joka tarjoaa työssäkävijöiden maksamista veroista maailman korkeatasoisimman toimeentulon kaikille Suomessa luvallisesti asuville. Kenenkään Suomessa asuvan ei tarvitse kerjätä, vaan kerjääjät voi ystävällisesti ohjata lähimmän Kelan toimistoon.

  26. Sanna
    klo 11:44

    Kyllä, kyllä sinua käytettiin hyväksi. Ymmärrän halun auttaa ja olla kiltti, mutta miksi et puuttunut tilanteeseen heti, kun kärryyn tuli muutakin, kuin se sovittu leipäpaketti?

  27. Ninni
    klo 11:57

    Ensinnä haluan sanoa, että ihana kun olet niin hyväsydäminen, että halusit auttaa <3 Tosi moni olisi vain kieltäytynyt tarjoamasta apuaan.
    Toiseksi; oli kyllä todella törkeästi tehty kyseiseltä naiselta tuo temppu! Jos oikeasti olisi todella kova hätä, niin kyllähän sitä olisi jotain muuta kuin herkkuja ostanut. Ja tuo kiitoksen puuttuminen. Jos joku olisi ostanut minulle tuolla tavalla ruokaa, niin olisin todellakin itku silmässä kiittänyt ainakin miljoona kertaa. Todella törkeää käytöstä ko. naiselta!
    Ihana tyyppi olet <3

  28. Nita
    klo 12:18

    Hei ystävät!
    Meillä on Suomessa vielä toimeentulotukijärjestelmä ja sosiaalitoimistot. Kenenkään ei oikeasti tarvitse kerjätä ruokaa. Siellä myös aika tarkkaan katsotaan että rahat menevät oikeasti tarvitsijoille. Toki saamme lukea iltapäivälehdistä, miten yhteiskunta ei muka auta. Mitäs luulette, onko näin, vai onko ko. yksilön toiminnassa tuolloin ollut jotain vikaa…?

  29. Suomineito
    klo 12:46

    Pidän lompakostani entistä tiukemmin kiinni… Tukholman T-centralenissahan pyörii näitä pitkähameisia kukkaistyttöjä, olisin antanut pyytäjälle pari kolikkoa, mutta kun nostin 100 kruunun setelin sivuun kolikkojen tieltä, olisi nokkela käsi nappaissut sen minulta lupaa kysymättä. Tämä riitti…

  30. Marjatta
    klo 12:56

    Samoin kävi mulle. Yhteisiä alkutilanteen tuntomerkkejä: nainen kertoi, että hänellä on viisi lasta, minulla oli kiire. Tämä tapahtui kuitenkin Kaisaniemessä. Lupauduin ostamaan ruokaa naiselle, kun ajattelin, ettei se nyt ainakaan hukkaan mene (ei mulla ollut käteistäkään, kun en yleensäkään pidä mukana). Hän vei minut kiireesti viereiseen K-kauppaan, suoraan liha- ja ruokatiskille (ei siis eines). Heti nappasi asiantuntevasti pari kolme pussia nugetteja ja rupesi sitten ostattamaan mulla kala-ateriaa, sianlihakastiketta, perunamuusia (lapsille!), neulamuikkuja (oli kuulemma raskaana ja ymmärsin, että on mieliteko suolaiseen). Siinä vaiheessa rupesin jo toppuuttelemaan, mutta suostuin ostamaan vielä muikut, kun ne maksoivat vain euron. Sitten piti vielä kuulemma ostaa leipää ja sen vielä lupasin. Kun sanoin, että on kyllä todella kiire, hän lähti juoksujalkaa leipätiskille ja palasi kaksi patonkia ja tomaattipaketti mukanaan. Tomaatteja jo kieltäydyin ostamasta. Ilmeisesti hän arvioi, että mun kiltteys oli nyt loppuun käytetty eikä enää vaatinut muuta. Ostokset maksoivat noin 24 euroa. Mulle jäi todella hämmentynyt ja hyväksikäytetty olo, mutta yritän lohduttaa itseäni sillä, että se oli ruokaa, joka todennäköisesti syötiin. Toista kertaa en kuitenkaan enää tuohon halpaan mene. Autan muilla tavoin.

  31. Anneli
    klo 12:56

    Valitettavasti juuri Kamppi-Rautatientori akselilla nämä kerjäävät henkilöt ovat todella röyhkeitä! Pyydetään ihmisiä ostamaan kaikenlaista ja sitten ne palauttaa nämä tavarat liikkeisiin joista ostettu, ja ottaa rahat itselleen (kuulin eräältä joka työskentelee keskustassa, että tekevät tätä jatkuvasti). Ilman kuittia toki vaihto hankalampaa ja monet liikkeet ei enää vaihdakaan heille tuotteita rahaksi ilman kuittia tai vaihtoehtoisesti raha palautetaan maksajan kortille. Toinen on, että pyydetään ostamaan ruokaa ja lapataan kori täyteen energiajuomia ja leivoksia. Jos ihminen oikeasti näkee nälkää niin luulis haluavan oikeata ruokaa. Minulta tuli Narinkkatorilla raskaana oleva nainen pyytämään uusia kenkiä. Siinä se veteli viimesillään raskaana tupakkaa posket lommolla. Jännä, että on rahaa tupakkaan muttei ruokaan tai kenkiin. Sori, mutta ei paljon sympatiaa heru, koska kaikki kohtaamiset näiden kanssa olleet negatiivisia ja täynnä huijauksen makua! 🙁

  32. Teresa
    klo 12:57

    Ihan älytöntä! Mulla on monta kertaa tullut vastaan Helsingissä rautatientorilla sellainen kodittoman näköinen suomalainen nainen, joka aina istuu tietyssä kohdassa ja hokee monille ohi kulkeville ihmisille vain, että ”anna rahaa.” Sitä samaa hän aina toistelee ihmisille päivästä toiseen, mutta ei ikinä pyydä. Ensimmäisen kerran, kun häneen törmäsin, hän sanoi mulle aluksi ”Hei, anna rahaa.” Vastasin: ”Sori, mulla ei oo käteistä.” Siihen nainen taas sitten sanoi, että ”Käy nostamassa.” Tässä mua hämmästyttää hyvin paljon se, että jos kyseinen nainen oli oikeasti huonossa tilanteessa ja tarvitsi apua, eikö hän tosiaan nöyrtyisi edes sen verran, että pyytäisi eikä käskisi. Mäkin olen usein liian kiltti, niin että opettelen koko ajan parhaillaan ajattelemaan itseänikin. Ehkä tää on pikkujuttu, eikä oikeastaan myöskään samanlainen homma kun tämä josta kerroit, mutta jumpe että en ymmärrä tällaisia ihmisiä.

    1. Salla
      klo 15:41

      Tää samainen nainen kysyi multa ihan samaa. ”Anna rahaa” ja kun kerroin ettei ole käteistä niin ”käy nostamassa”. Sanoin että en ehi kun oli kiire töihin ja että ratikka tulee ihan just, aloin siinä kuitenkin miettimään että oisko mulla muutama kolikko, kunnes hän sanoi että ”mee seuraavalla”. Siinä vaiheessa ei enää edes tehnyt mieli auttaa.
      Todella törkeää käytöstä, ihminen joka haluaa auttaa ja sit kohdellaan noin… Ei mitään arvostusta

  33. Elli
    klo 13:04

    Antakaa apua järjestöille, jotka tukevat ja auttavat (ei yksilöille paitsi erityisissä tapauksissa). Tämän tapainen auttaminen luo bisnestä kerjäämisen ympärille, eli luo riippuvuutta kerjäystuloihin. Kannettu vesi ei kaivossa pysy vaan tarvitaan sekä nopeita toimia (eli se kahden euron leipä) ja pitkällisiä toimia. Pysy idealistina mutta pyri muuttamaan asioita ihan oikeasti (järjestöjen kautta).

  34. Tehdäänkehitysmaayhdessä
    klo 13:05

    Kaltaisesi ”kiltit” ihmiset ovat syypää tulevaan länsimaiden romahdukseen. Halutaan halata koko maailmaa. Sitten kun se koko maailma on kylässä elätettävänä , ei ”30” kymmentä euroa riitä. Tuhoa avustaneet päättäjät ovat kyllä saaneet omat ”30 hopearahaa”. Hyvää tulevaisuutta.

  35. Marko Uskelin
    klo 13:35

    Valitettavasti sua käytettiin vain hyväksi. Itse en voi enää näihin pyytelijöihin luottaa, kun ei ikinä tiedä mihin se johtaa. Harmi sikäli, että se on sitten pois joltain oikeasti apua tarvitsevalta.

  36. didit
    klo 15:14

    Mitä tästä opimme. Älä ikinä osta mitään, tai ilmoita, että muuta ei ole tarjolla kuin luvattu leipä. Itse en anna koskaan kerjäläisille mitään, ja hyvä niin.

  37. Tuulikki
    klo 15:48

    Hienoa, että autoit!
    Itse olen kyllä onnellinen, että liikun niin vähän ”ihmisten ilmoilla” etten joudu tuollaisiin tilanteisiin. Tosin pari kertaa olen maksanut jonkun ostoksia ruokakaupassa. Ekalla kerralla henkilöllä oli sossun? maksulappu joka ei riittänyt kaikkiin ostoksiin. Pois jäi maustekurkkupurkki ja vohvelipaketti. Olin seuraavana jonossa ja jotenkin nolostuneena katselin tilannetta. Sain kuitenkin suuni auki ja tarjouduin maksamaan ne. Tokalla kerralla perässäni kassalla olleella kuluneen näköisellä miehellä oli perunoita ja -30%broilerinkoipipaketti. Mies laski kolikoita ja puuttumaan jäi alle euro. Annoin puuttuvan summan. En usko, että maksaisin yli kympin ostoksia kenellekään tuntemattomalle.

  38. Sara
    klo 16:22

    Hei Janni,
    Musta on tullut tosi ennakkoluuluinen kaikkea tällaista kohtaan ja valitettavasti syystä.. Mulle on käynyt vaikka minkälaisia kiittämättömiä ”avun antoja” ja mua kyllä suututtaa ja samalla hävettää kauheesti kertoa kellekkään mihin mut on oikee saatu taas huijattua. Päällimmäisenä tulee mieleen nuori tyttö jolta saldo loppu ja halusi soittaa äidilleen- sen mukana ollut ”juopunut kaveri” vähän hämäs mua ja todellisuudessa puhelimen saatuaan makso parit pitsat mun puhelin laskuun.
    Nää henkilöt haluaa rahaa/käyttötavaraa/ruokaa ilmaiseksi ja ovat moraalittomia muita kohtaan sen vuoksi.
    Koskaan ei voi tietää onko se toinen todella avun tarpeessa vai hyvä näyttelemään. Oon nykyään kertonut että mulla on kiire (vaikkei oliskaan) ja antanut pari euroa. Joten jos on huijari ni saalis on kyllä jäänyt sit aika laihaksi ja toisaalta jos todella tarvii sen mitä kertoo on saanut ostettua sen.
    On kuitenkin mun omien arvojen vastasta olla auttamatta toista joka tarvitsee apua, oli se sitten rahallista tai jotain muuta. Arvoistani en luovu huijareiden vuoksi :-)!
    -Sara

  39. Helena
    klo 16:33

    Miehelle kävi samoin pari kk sitten Iso-Roballa ja Alepan kassalla myyjä sanoi, että kyseinen henkilö (nainen) käy useita kertoja päivässä eri henkilöiden kanssa kaupassa maksattamassa ostoksia. Mieheni antoi sitten oma numeronsa kerjäläisnaiselle ja sanoi, että soittaa jos tarvitsee jotain, koska halusi päästä vähän enemmän perille tapahtumista. Seuraavana päivänä sujuvaa englantia puhuva mies(!) soitti ja pyysi lisää rahaa… Outoa. Mene ja tiedä mitä noille safkoille sitten oikeasti tapahtuu…

  40. Miimu
    klo 17:25

    Minä en auta ketään, kyllä valtion pitää nää hommat hoitaa, toiseksi ei mulla ole varaa ostaa toisille ruokaa. Ja kolmanneksi kun nykyaikana ei ihmisistä tiedä, käyttävät vaan hyväksi häikäilemättömästi. Minä olisin siinä vaiheessa kun nainen ryntäsi muille osastoille lisää ruokaa haalimaan, että osta itse ruokasi, oli vain leivästä juttua. Ei niitä tavaroita olisi tarvinnut ostaa. Kyllä nää amnattihuijarit näkee jo päältä ketkä ovat näitä liian kilttejä.

  41. LS
    klo 18:18

    Mulle kavi melkein sama juttu. Tosin nainen pyysi rahaa ruokaan, hanella on pieni lapsi eika rahaa ollenkaan. No, sanoin etta voin OSTAA hanelle ruokaa, ja yllatyksekseni se sopi hanelle. Kavimme ruokakaupassa ja han osti shampoota, leipaa yms. Kysyi kylla joka tuotteen kohdalla etta sopiiko. Rahaa meni minullakin noin 30euroa. Kylla han kiitti mutta jain toki miettimaan saako tuon ruuan se etaisyyden vartioiva isomahainen mies, se sama joka ottaa rahat kerjaamisesta itselleen. 😉

  42. Narpakyssy
    klo 19:12

    Älkää nyt hyvät ihmiset antako näille keskustassa päivystäville kerjäläisille latiakaan. He ovat alan ammattilaisia ja annettu tavara tai raha menee aivan muualle kuin ”nälkään nääntyvälle” perheelle.

  43. Amelia
    klo 20:16

    Hei, uskon itse, että olet joutunut huijauksen uhriksi. Itselleni on tullut nuori ulkomaalainen mieshenkilö näyttämään lappua, että voisinko antaa hänelle rahaa ruokaan, koska hänellä on 3 lasta ja olisiko minulla sen verta sydäntä auttaa häntä. Kieltäydyin topakasti, koska samainen mies kävi ostamassa työpaikaltani juotavaa aiemmin ja tunnistin hänet. Hämmästystä herätti myös hänen erittäin siisti ja huoliteltu ulkonäkö sekä vaatteet hänen päällään oli uudehkoja merkkivaatteita, joten oli vaikea uskoa hänen olevan vähäosainen. Valitettavasti kerjuun takana on erittäin järjestäytynyttä rikollisuutta ja tapoja on monia saada rahaa hyväsydämmisiltä ihmisiltä. Ikävää, että sinun kohdallesi kävi näin.

  44. Jenna
    klo 01:12

    Niin pystyin samaistumaan tekstiin, kun itsekin olen perusluonteeltani äärettömän kiltti ja on vaikeaa sanoa ei tai olla auttamatta apua tarvitsevaa.
    Minulle sama tilanne sattui kuukausi takaperin Kaisaniemessä kiirehtiessäni rautatieasemalle. Minulta nuori naishenkilö pyyteli hennolla äänellä ensin rahaa ja kun minulla ei kolikoita ollut matkassa, pyysi hän, että olisin vienyt hänet syömään viereiseen ravintolaan tai käynyt hänen kanssaan kaupassa. Koska minulla oli kiire kieltäydyin auttamasta, mutta podin jälkikäteen monta päivää huonoa omaatuntoa tapahtuneesta. Mahtoikohan olla jopa sama naishenkilö kyseessä…

  45. Tuovi
    klo 11:50

    Auts :/ mulle on käynyt melkein samallalailla. Ulkomaalainen nainen jolla oli pieni lapsi mukanaan tulivat pyytämään multa rahaa että saisivat juotavaa ja vähän välipalaa ja sanoin että voin toki käydä kaupasta ostamassa että tulkaa mukaani niin saatte ite valita mitä haluatte, he ottivat limua ja kolmioleipiä. Olin hetken ennen tätä nostanut isomman summan käteistä ja kun kaupasta lähdettiin jätin hetkeksi lompakon semmoiselle veikkauslippulappus tasolle kun aloin kaivamaan puhelinta taskusta, sillä sekuntilla katosi rahat😫

  46. Inkku
    klo 16:46

    Voi ei! Todella törkeää hyväksikäyttöähän tuo on! Pakko kuitenkin todeta, että olen itsekin kerjännyt kolikoita, 80-luvun alussa kun metro oli jo avattu… Toisinaan kerjäsin kolikoita bisseen, toisinaan bussilippuun ja toisinaan ruokaan. Kerran pummittiin porukalla ruokarahoja (silloin ei ollut mitään leipäjonoja tms.) ja kohdalle osui sellainen mukavan perheenäidin näköinen nainen. Hän kyseli, mitä me rahalla tehtäisiin ja kun kuuli, että ostettais ruokaa, niin hän antoi omista ostoskasseistaan useamman leivän ja muistaakseni juustoa ja mehua ja muuta. Moneen kertaan nainen varmisti, että syödäänhän me ne eikä heitetä roskiin. Vannottiin syövämme – ja niin myös tehtiin. Ja muistan tän naisen ystävällisyyden vieläkin, n. 30 vuoden jälkeen;-)
    Oon pyrkinyt myös koko aikuisikäni antamaan lantin pari tarpeessa olevalle – en siis ns. ”ammattikerjääjille”.

  47. Noora76
    klo 21:27

    Tuttu tilanne ulkomailta ja Suomesta! En anna koskaan Suomessa rahaa kerjäläisille. Venäjällä olen antanut, koska siellä sosiaalituet ovat niin pieniä.
    Älä harmittele menetettyjä kymppejä. Tarina opettaa ja varoittaa muita!

  48. Jenna
    klo 22:45

    Heippa, itse ajattelisin kuitenkin niin, että ihminen, jolla on varaa ostaa ruokaa ei kerjää. Toki tilanne ei välttämättä ole niin hälyyttävä kuin hän antoi ymmärtää, mutta tuskin hänellä juuri tuloja on. Toki hänen toimintansa oli törkeää ja kiittämätöntä, mutta keskity positiiviseen, eli autoit vähävaraista ja teit hyvän työn! Älä anna tämän tehdä sinusta kyynistä 🙂 Kivaa keväänjatkoa!

  49. JJ
    klo 10:27

    Ikävä kertoa, mutta kyllä, jouduit huijauksen uhriksi.
    Näitä tehtaillaan samalla kaavalla, joka on hyväksi todettu. Hyvin todennäköisesti ko. nainen on isomman organisaation ”työntekijä”, jonka tehtävänä on vastata organisaation työntekijöiden ravinnonhankinnasta. Ostamasi elintarvikkeet eivät todellakaan mene perheen elättämiseen, vaan hänen edustamansa organisaation ruokkimiseen.
    Isompi kuva on se, että ihmistyöllä bisnestä tekevät yrittäjät keräävät köyhemmistä maista työttömiä/huono-osaisia hommiinsa. He lastaavat porukan johonkin pakettiautoon, ajavat tänne, majoittavat porukan johonkin epämääräiseen leiriin. Osan tehtävänä on kerätä pulloja, osan tehtävänä kerjätä rahaa ja osa hoitaa ravinnon keräämisen. Mahdollisesti osa tekee murtoja, varkauksia ym. rikoksia. Kaikki rahalliset tuotot tilitetään organisaation huipulla oleville, ihmiskauppamaisella toiminnalla tienaaville yrittäjille. Itse työntekijät saavat hyvin vähän jos sitäkään. Jossain vaiheessa tekijöitä karkoitetaan tms, jolloin heidät palautetaan lähtömaahan ja sieltä tuodaan uusi pakettiautollinen tilalle.
    Neuvo: Älä ruoki ihmiskauppaa. Tee hyväntekeväisyys siihen erikoistuneiden järjestöjen kautta.

  50. Ritu Valtonen
    klo 21:08

    Tänään Kampin kolmiossa samankaltainen yritys. Anteeksi puhutko Englantia. En ole Romaniasta, olen Libanonista. On nälkä. Kaksi naista, toinen nuorempi. Esittivät äitiä ja tytärtä. Surullista että Helsingistä on tullut tämmöinen kerjäläisten ja huijareiden mesta. Kaupan päälle vielä feissarit, aargh!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.