Puhelin kateissa väärässä rapussa


Ah, huomenna se alkaa! Nimittäin kauan odotettu loma! Huomenna aion vaihtaa läppärin kirjaan ja heittää aivot narikkaan! Ihanaa lähteä hetkeksi vetämään happea, vaikka rehellisyyden nimissä tämä loma olisi pitänyt pitää jo kaksi viikkoa sitten.
On hassua, miten ihan tosissani vielä tällä viikolla ajattelin ottavani läppärin mukaan, ihan vaan siltä varalta, että tulee jotain kiireellisiä työasioita, mitä pitäisi hoitaa nopeasti. Sitten mietin, että ehkä otan myös vlogikameran mukaan ja kuvaan reissusta lomajakson HussiTubeen. Jätän sen editoinnin sitten vaan loman jälkeen, eihän se kuvaaminen nyt niin paljoa aikaa vie (eipä!).. Sitten pitää ottaa myös muistiinpanovälineet, jotta voin kirjoittaa kolumniin alustavia ideoita ja hyviä blogiaiheita jossain paikallisessa kahvilassa. Kuulostaa aikamoiselta lomalta vai mitä?



Jossain vaiheessa käytyäni näitä keskusteluja itseni kanssa tajusin, miten hullulta kuulostankaan. Kyllä mä nyt herranen aika saan olla 4 päivää ihan vaan tekemättä mitään! Tai toki saan, mutta tässä kohtaa vaikeutena on ennemminkin pystyminen. Nyt on vaan kylmänviileästi jätettävä kaikki mahdolliset työvälineet (paitsi toki puhelin) kotiin, ettei tule houkutuksia tarttua tuumasta toimeen. Uskonpa, että olen muutenkin paljon luovemmalla tuulella pienen irtioton jälkeen.
Huolestuttavasta loman tarpeesta kertoo myös viimeaikaiset tapahtumat. Perinteinen hajamielisyys on jo muodostunut osaksi arkeani. Tällaisia arjen sankaritekoja ovat olleet mm. puhelimen etsiminen kesken puhelun, juuri keitetyn kahvin unohtaminen kuppiin ilman hörppäystäkään ja huoneesta toiseen vaeltaminen ilman että muistaa todellista huoneeseen liikkumisen tarkoitusperää. Aika perussettiä silloin, kun päässä on miljoona ja yksi asiaa.

Kaikista huolestuttavin tapaus sattui kuitenkin toissaviikolla koiraa ulkoiluttaessani. Lähestyin normaalisti kohti kotirappuani, kunnes pysähdyin erään oven eteen. Jäin tuijottamaan ovea hölmistyneenä. Olin aivan varma että asun kyseisessä rapussa. Sekunnin päästä olin aivan varma etten asu. Sitten en enää tiennyt missä asun. Koko tilanne kesti kokonaisuudessaan ehkä 5 sekuntia ja sen jälkeen tajusin, että toljotan väärän rapun ovea. Koirani katsoi minua vähintäänkin hölmistyneenä ja ohjasi minut kohti kotiovea. Olin kuitenkin niin hämmentynyt tilanteesta, että viimeistään siinä vaiheessa ymmärsin, että nyt on vedettävä käsijarrusta. Onneksi olin vetänyt muutaman päivän jo aikaisemmin keväällä yli kalenteristani lomaa varten.
Nyt aion siis hyvillä mielin vaihtaa vapaalle ja levätä. Menen ihan oman mieleni ja jaksamiseni mukaan ilman mitään suunnittelua. Läppäri ei siis ole lähdössä tälle reissulle mukaan, joten palataan täällä blogin puolella asiaan loppuviikosta.

Se on moro! <3

Kommentit (2)

  1. pauliina k.
    klo 23:07

    Heh.. Tuttuja juttuja.. Olen kerran aamulla saanut itkupotkuraivarit kiireessä lähtiessäni, koska avaimet olivat hukassa , eivätkä löytyneet mistään – yleensä ovat avainnaulakossa ulko-oven vieressä juuri siksi, etteivät hukkuisi. Jotenkin olin muutamassa sekunnissa ehtinyt unohtaa, että olin jo laittanut ne reppuun juuri siihen lokeroon, johon joka aamu lähtiessäni. Myös se tunne, kun löytää itsensä haahuilemassa keittiön ja olohuoneen välillä, kun ei muista mitä oli hakemassa ja mistä ja mitä alunperin piti tehdäkään.. Silloin on todellakin loman tarpeessa!! Toivottavasti lomasi sujui hyvin ja sait ladattua akkuja 🙂

  2. Ismo tammi j.
    klo 18:21

    Terve ajattelin cassiä sulle jossa käyt speed datingiä koira tarhan kanssa otsikolla ”hurttaa kanssa.” Huiman näkyvyyttä ja niiden vuosittainen koira tapaaminen on pian jos ehdit. Ja pahoittelut flunssasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.