Vasta pysähdyttyäni tajusin, kuinka väsynyt olen


Elämä on niin siistiä! On ihania ystäviä, koko ajan reissussa, toinen toistaan mageempia duunijuttuja! Blogi päivittyy, HussiTubessa pyörii videot, some laulaa ja vielä siihen päälle ehtii reenatakin! Tää on varmaan just sitä, miltä kaikki on mun kohdalla näyttänyt ulospäin viimeiset viikot. Tai melkeinpä koko kesän.
Mun reissaamisputki loppui puolitoista viikkoa sitten. Sitä ennen kaupunki vaihtui monta kertaa viikossa usean viikon ajan. Välillä ulkomailla ja taas takaisin Suomeen. Mulla on oikeastikin ollut ihan mielettömän siisti kesä, varmasti elämäni parhain tähän saakka. Mutta se on vaatinut veronsa.
Viime viikolla, kun olin ensimmäisen KOKONAISEN viikon kotona piiiiitkään aikaan (piti ihan laskea ja viime kerrasta on 11 viikkoa), tajusin kuinka väsynyt olen. Vaikka olisin nukkunut 12 tuntia yössä, heräsin väsyneenä ja pöhnäisenä. En oikein saanut päivässä missään vaiheessa ajatuksesta kiinni ja oli todella vaikea tarttua toimeen, mikä ei siis ole itselleni mitenkään tavanomaista. Tuntuu, että palavereissa en saanut suustani tulemaan yhtään sellaista asiaa, jota olisin halunnut sanoa. Ajatus ikään kuin jumitti paikoillaan ja yritin vain keskittyä sisäistämään toisen osapuolen lauseita, jotka kaikuivat huminan lailla jonnekin mappi Ö:hön päässäni.

En ollut huomannut olevani näin väsynyt, kun vauhti oli päällä. Ajattelin vain, että hitto kun on hyvä flow! Koko ajan pääsi touhuamaan toinen toistaan siistimpiä juttuja ja tekemään asioita ja työtä, jota rakastaa. Vaan auta armias kun pysähdyin. Silloin se rysähti niskaan! Silloin tajusin, että tästä ei nyt varmaan taas ihan kaksilla hyvillä yöunilla selvitä.
Mietin ensin, että viitsinkö kirjoittaa tästä aiheesta ollenkaan. Eihän tämä nyt ole ensimmäinen kerta, kun on meinannut mennä vähän yli. Välillä toivoisin, etten aina innostuisi kaikesta ihan niin paljoa.. Vähän vähempikin riittäisi. Olen vaan aidosti niin spontaani ja uusia kokemuksia rakastava persoona, etten näköjään edelleenkään tajua mikä on sopiva määrä actionia. Tai sitten vain vähän yksinkertainen, etten jotenkin saa otettua opikseni.
Mitään pahaa siis ei ole tapahtunut. Voin tällä hetkellä oikein hyvin. En kokenut loppuunpalamista, eikä mitään muutakaan ikävää sattunut. Vedin vain itseni ja jaksamiseni taas sen verran tiukalle, että siitä meni puolitoista viikkoa palautuessa (nukkuessa). Tänään nimittäin voin sanoa ensimmäisen kerran, että heräsin pirteänä. Sellaista ei ole ihan hetkeen tapahtunut. Kun väsymys oli pahimmillaan viime viikolla, ensimmäinen ajatukseni aamulla oli, että voikun olisi jo ilta niin pääsisin nukkumaan. Saatoin nukkua päivällä 1,5h päiväunet ja sen jälkeen taas 9h yöunia. Iltaisin olin niin väsynyt, että toivoin yön jatkuvan loputtomiin, ettei vaan tarvitsisi herätä taas väsyneenä.
Huomaan myös kuinka paljon työni kirjoittamisen ja sisällöntuottamisen parissa kärsii siitä, että olen väsynyt. Joudun aivan väkisin vääntämällä keksiä jotain, mistä puhua, sanoa, kertoa tai kirjoittaa. Minkään asian tuottaminen tekstin tai lauseen muotoon vaatii aivan järkyttävän paljon efforttia. Sellaisetkin asiat, jotka normaalisti tulisi kuin apteekin hyllyltä.

Tänään aamulla herätessäni tunsin pitkästä aikaa sen pienen liekin sisälläni syttyvän. Tunsin palon palaavan silmiini ja mieleni alkavan taas tuottaa uusia ideoita. Ja se fiilis muuten tekee terää! Tätä on odotettu. Nyt kun pahin väsymys on tainnutettu, sain ajatukseni jäsenneltyä myös tänne blogin puolelle. Sitä kun on tilanne päällä, niin ei aina edes tajua, mistä on kysymys. Monet heikot hetket kun vaativat sen, että tilanteesta pääsee ensin vähän etäämmälle, ennenkuin niistä saa mitään järkevää ajatusta irti.
Nyt uusilla energioilla ja pulppuavilla ideoilla loppuviikkoon!
Xoxo,
Janni
 

Kommentit (5)

  1. Krista
    klo 21:03

    Mä huomasin sun vauhdin ja menemisen ja viime aikojen kuvista huomasin että nyt ei taida olla kaikki ihan ok. Onneksi huomasitte sen ajoissa nyt. Sä oot näyttänyt viime aikojen kuvissa ihan hurjan laihtuneelta että oon ollu huolissaan jo siitäkin. Terveisin entinen / nykyinen shsta kärsivä. Voin samaistua siihen mitä sanoit selviyttjissä syömishäiriöstäsi mulla on se sama paitsi että sairautta alla 13+ vuotta ja tauko muutaman vuoden ja taas mennään ja oon sua vanhempi 😭 kiitos muuten että oot niin ihanan oloinen persoona ja tuot sen julki ❤️ ei nyt menny sanat ihan niin kuin olisin halunnut mutta oot ihana.

  2. Milski
    klo 09:34

    Tiedätkö, sinun kesääsi seuratessani ajattelinkin, että huh tuo nainen vetää kovaa! Pitkään venyneitä työpäiviä ja valvomisia ja taas klo 4:00 ylös, suomessa ja taas ulkomailla, oikein hengästytti itseäkin seurata näin somen välityksellä 🙈 onneksi se vaihe on nyt toistaiseksi ohi. Kaikkea hyvää ja jaksamista tulevaan (ehkä) hieman seesteisempään elämänvaiheeseen 😁💪

  3. Saara
    klo 14:09

    Mulla on ollu ihan sama fiilis viime viikkoina. Jotenkin oon käynyt ihan ylikierroksilla ja uni kärsinyt. Nyt kun mulla alkoi kolmen viikon kesäloma (muilla koitti arkeenpaluu kun mä vasta jäin lomalle:D), niin luulen että mulle käy kuten sulle: oon nyt muutamana yönä nukkunut 9 tuntia yössä eikä tunnu riittävän. Ehkä mäkin tarvitsen sen puolitoista viikkoa lepoa, aikatauluttomuutta ja hyvää unta, niin sitten taas löytyy uutta virtaa ja jaksaminen on kunnossa. 🙂
    Aloin seurata sun blogia viime keväänä Selviytyjien aikoihin, ja tästä on tullu yks mun lemppariblogeista! Oot niin aito, sun tekstejä on ihana lukea <3

  4. Nina
    klo 15:55

    Muista Janni välillä pysähtyä ja ottaa vaikka tunti kiireetöntä, sometonta omaa aikaa 🙂

  5. Kirsi
    klo 12:21

    Aprikoosi-vadelma 🤘🏻😋

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.