Timantit on ikuisia


Tuntuu todella hassulta, että tätä tekstiä kirjoittaessa on kulunut noin 40 minuuttia siitä, kun Cheek veti viimeisen biisinsä Valot Sammuu Lahden Mäkimontulla. Tuo 2 ja puoli tuntia kestänyt tunteikas tykitys sai varmasti paatuneemmankin keikkakävijän herkistymään tai vähintäänkin haikeaksi.
Keikan alku, tarkalleen ottaen ensimmäiset 13 biisiä upposi allekirjoittaneeseen kuin rautakanki Tyyneenmereen. Vaikka alla oli tasan yksi Pepsi Maxi, niin tanssijalka alkoi vispaamaan jo heti ensirytmeistä alkaen. Mulle henkilökohtaisesti todella merkittävässä asemassa ollut biisi Jippikayjei soi neljäntenä heti Sokka irti jälkeen ja viimeistään tuossa vaiheessa tuntui, että koko ympäröivä keikkakansa hävisi mielestäni ja tunsin vain musiikin ottavan vallan. Koko kehon läpi kulki sellainen energian ja motivaation aalto, että toivon voivani laittaa tuon fiiliksen purkkiin talteen ja kaivaa sen sieltä vaikeina päivinä.

Jippikayjei tuli ulos samaan aikaan kun treenasin kohti ensimmäisiä kisojani. Muistan ne aamut, kun kello pärähti soimaan 4:00 kutsuen aamutreeniin ennen koulua. Ihan muutaman kerran olisi tehnyt mieli kääntää kylkeä, mutta silloin raahauduin cd-soittimelleni ja käänsin kyseisen biisin soimaan ja vola kaakkoon. Siitä se aamutreeni sitten aina lähti ja treenin lopussa kyseinen biisi olikin ehtinyt soimaan n. 7 ja puoli kertaa. Kovasta omistautumisesta napsahti loppujen lopuksi kirkkain mitali ja siitä se mun koko ura hyvinvoinnin parissa sitten alkoikin vuonna 2010. Jippikayjei kulki siis läpi mun tiukimmat taistoni itseni kanssa yhdessä mun elämäni suurimmista käännekohdista. 
Keikalla kuultiin myös liuta vanhoja legendaarisia biisejä. Niistä tuli kyllä niin huikean nostalginen olo. Niitä kuunneltiin silloin, kun järjestettiin kotibileitä salaa porukoilta, kun he lähtivät viikonlopuksi mökille. Avaimet mun kiesiin ehkä kaikista legendaarisimpana muistona. Sen soidessa alkoi ihan hymyilyttää ja tuli vanhat kaverit Kouvola-ajoilta mieleen.

Keikalla kuultiin yhteensä 30 biisiä (mikäli pysyin laskuissa perässä, matikka ei kuulunut mun vahvuuksiin koulussa ja sormetkin loppui kympin jälkeen kesken) ja en voi lopettaa ihmettelyä, että millä treeniohjelmalla Jare oikein on vetänyt! Jos tässä pitäisi itse hyppiä ja pomppia 2,5h ihan täysillä, laulaa ja räpätä siihen päälle, niin voin kertoa että ambulanssihenkilökunnalla olisi töitä siinä kohtaa (todennäköisesti jo ensimmäisen tunnin jälkeen). Mietin tuossa, että kun sitä ohjaa tunnin spinningin ja huutaa siinä kurkku suorana motivaatiospiikkejä ja ohjeita, niin sitä on aivan kaikkensa antanut olo sen jälkeen. Jare on kyllä kova jätkä. Ja ihan vaan vinkkinä, että jos tulee tylsää musauran jälkeen, niin olisit varmasti hyvä spinningohjaaja. Mä ainakin tulisin tunnille.
Keikalla nähtiin vierailemassa myös liuta maamme kuumimpia artisteja, kuten Diandra, Kaija Koo, JVG, Pete Parkkonen, Elastinen, Kapasiteettiyksikkö, Sanni ja monia muita. Ilotulitukset ja muut lavatehosteet paukkui läpi keikan ja koko setin päätti massiivisempi ilotulitus, joka viimeisteli upean spektaakkelin.


Vaikka sitä itselleenkin tuli jokseenkin haikea olo siitä, että Cheekkiä ei tulla enää keikkalavoilla näkemään, niin samaan aikaan mä sain jotenkin ihan järkyttävän määrän motivaatiota. Jare on lähtenyt tekemään omaa juttuaan Lahdesta, josta on ponnistanut koko Suomen Cheekiksi. Kaikki mitä hän on tehnyt ja saavuttanut, vetää kerta kaikkisen hiljaiseksi. Ei ihan äkkiseltään tule toista mieleen, joka pystyisi Suomessa samaan. 
Samaan aikaan kun Cheekin tekemät saavutukset tuntuvat käsittämättömän kaukaisilta, sitä kuitenkin tulee ajatelleeksi, että kyllä kaikki vaan on mahdollista. Eipä sekään Jare varmaan Lahden Hämeenkadun asunnossaan parikymmentä vuotta sitten edes uskaltanu unelmoida kaikesta siitä, mitä hän tulisi saavuttamaan. Koko hänen tarinansa sudenkuoppineen ja vaikeuksien kautta voittoon ponnistamiseen luo uskoa ihan meille jokaiselle taistella omien unelmien puolesta.


Vaikka paljon olen keikkoja kiertänyt maailman suurimmista artisteista paikallisiin pieniin bändeihin, niin tämä oli heittämällä inspiroivin ja upein keikka, jonka olen tähän asti nähnyt (sori Ed Sheeran!). Viimeistään nyt tuntuu, että munkin on aika kääriä hihani ja lopettaa odottelu. Tämän likan viimeinen sitku -ajatus jäi Lahden mäkimonttuun.
Kiitos Cheek!
Ja tähän loppuun vielä kuva mun ja Jaren ensimmäisestä kohtaamisesta Pioneerifestivaaleilla vuonna 2011, jossa toinen meistä oli juontamassa ja toinen ottamassa yleisön haltuun. Voihan tyylitaju! 😀

 

Kommentit (9)

  1. Essi
    klo 09:59

    tassa keikassa oli eniten parasta kyl jaren lasna olo ja aitous. se antoi koko sydammestaan nailla keikoilla.. mutta upeita kuvia sulla!! milla sa oot ottanu ne:)

    1. jannihussi Kirjoittaja
      klo 08:32

      Ihan puhelimella 😀 Toki tein niille jälkikäsittelyä 🙂

  2. Timantit on ikuisia
    klo 10:58

    Ihana kirjoitus! Oli ihana lukea. Kiitos ❤️🙌🏻

  3. Pia Laaksonen
    klo 11:13

    Hieno kirjoitus 👌, siinä kiteytyi upeasti Cheekin biisien vaikutus ihmisiin ja kuinka voimaannuttavia ne ovat. Komea show oli🔥 itsekin perjantain keikalla mukana olleena, olin erittäin vaikuttunut. 💖

  4. Jutta
    klo 12:14

    Näitä sun blogeja on kyllä niin ihana lukea, niistä tulee niin energinen ja inspiroitunu olo ittellekkin! Mun mielestä oot tosi hyvä roolimalli niin treenaamisen ja siihen liittyvien asioiden niinkuin muuhunkin <3
    Kiitos paljon

  5. Kaisa
    klo 13:43

    Hämeenkatu, ei Hämeentie! 😄

    1. jannihussi Kirjoittaja
      klo 08:32

      Ai perhana! Kiitos vinkistä! :p

  6. Misa Selesmaa
    klo 17:36

    Voi, ihana kuva..Näitä on niin nasta katsella jälkeenpäin❣️

  7. Johanna
    klo 16:47

    Mä olen kans miettiny ihan samaa, että pitää olla hemmetin hyvä kunto, että tollasia keikkoja pystyy tekeen! Ite oon ruvennu hyppimään hyppynarulla (koska oon nähny Jarenkin niin tekevän jollain videolla) Ei tarvii kauaa pomppia, kun jo tuntuu keuhkoissa ja pohkeissa, mutta kunto kyl paranee kerta kerran jälkeen. Se on tosi hyvää treeniä kotona, jos ei ole paljoa aikaa.
    Muutoinkin kirjoitit keikasta tosi hyvin. Itse olin lauantain keikalla, eikä sieltä kyllä kuivin silmin pois lähdetty… Harva artisti saa jengin noin mukaansa ihan ensimmäisestä biisistä lähtien. Kyl tulee ikävä juuri Cheekin keikkoja, koska kukaan ei vedä noin hyvin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.