Toimi nyt tai katkeroidu myöhemmin

 

What if I fall? Oh, my darling, what if you fly?

Kuinka monta kertaa joku on sanonut sulle, että et pysty? Tai että et osaa? Äkkiseltään ei ehkä tule esimerkkiä lähimenneisyydestä mieleen, mutta mietipä oikein tarkkaan. Suurin osa meistä on valitettavasti saanut kuulla tämänkaltaisia lausahduksia läpi elämämme. Meistä tuskin kukaan on täysin säästynyt ulkopuolelta tulevilta epäilyiltä omiin kykyihin.

Muistatko silloin kun pienenä rakensit Legoista hienon palatsin? Hetken päästä isoveljesi tuli sanomaan sinulle, että ei tuo ole palatsi, ei niitä noin rakenneta. Hetkeä myöhemmin hän oli kyhännyt oman versionsa, jossa ei ollut pelkästään palatsia, vaan myös guest house, koirankoppi ja kuninkaan oma länsisiiveke japanilaisella puutarhalla.

Sitten innostuit pikkuautoista. Kerroit kaikille kovaan ääneen, miten sinusta tulee isona seuraava Mikä Häkkinen ja puhkuit intoa samalla kun päristelit menemään juuri rakentamallasi autoradalla. Tähän vanhempasi kuitenkin hätäiseen tokaisi, että ei kuule sinusta tule Häkkistä eikä Räikköstä. Eihän nyt F1:een kuka tahansa pääse.

Sitten tuli koulu, tuli musiikin tunnit ja lalulukokeet. Sinulle kerrottiin, ettet osaa laulaa (joka näkyi myös todistuksessa), liikuntatunnilla olit kavereiden mielestä liian kömpelö ja englannintunnilla sanajärjestyksesi oli kerta toisensa jälkeen väärin. Illalla futisharkoissa syötit kerran harhaan ja valmentaja huusi sinulle naama punaisena kuinka puusilmä voitkaan olla.

Niin. Lapsena lähdimme valloittamaan maailmaa ilman rajoituksia. Sillä mentaliteetilla olisimme pystyneet mihin tahansa! Mikään ei ollut mahdotonta eikä saavuttamattomissa. Kunnes tyhjälle canvaallemme alettiin piirtää erilaisia uskomuksia muiden (usein aikuisten) toimesta.

Great things never came from comfort zones

Totta kai lapsen mieli on usein surrealistinen, eikä pysty käsittämään kaikkia maailman realiteetteja. Mutta kun sinulle on tarpeeksi monta kertaa erilaisissa tilanteissa kerrottu elämäsi eri vaiheissa, miksi jotain ei kannata yrittää, tai jo ennen yrittämistä kerrottu sinun epäonnistuvan siinä, niin kyllä sitä vahvempikin alkaa jossain vaiheessa uskomaan siihen. Parempi on siis olla yrittämättä ollenkaan. Ihan vaan ettei tule pettymyksiä kun epäonnistun kuitenkin.

Jos haaveenasi on aina ollut tulla Suomen tai vaikka maailman parhaaksi laulajaksi, niin mikset alkaisi kehittää tätä taitoa ja asettaisi tavoitteeksesi lähestyä vuoden päästä levy-yhtiötä? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Varmasti pitkä penni laulutunteihin työnnettynä ja kenties kiitos-ei levy-yhtiöltä, mutta entä sitten? Kukaan ei kuollut! Kukaan ei edes loukkaantunut vakavasti (paitsi ehkä joitain henkisiä kolhuja), mutta olet saanut touhuta vuoden intohimosi parissa ja kehittynyt siinä valtavasti. Ja kun yksi levy-yhtiö sulkee ovensa, toinen voi avata sen.

Meidät on pumpattu elämämme aikana niin täyteen erilaisia uskomuksia ja totuuksia, että ne muokkaavat omaa ajatusmaailmaamme ja koko käsitystä meistä itsestämme. Koko tekstin isoin kysymys kuuluukin: elätkö itsellesi vai muille? 

Jos vastasit edelliseen kysymykseen ”muille”, ole hyvä ja lopeta tekstin lukeminen tähän. Älä tuhlaa kallista aikaasi enempää tekstin loppuun, koska voit palata takaisin sohvalle ja jatkaa Kaunareiden katsomista. Jos kuitenkin vastasit eläväsi itsellesi, niin kuuntele tarkasti, minulla on sinulle ehdotus.

Mitä siis voit itse tehdä saavuttaaksesi unelmasi ja haaveesi? Minäpä kerron: ota pää pois puskasta ja astu epämukavuusalueellesi. Niin kauan kun vellot helpossa ja turvallisessa mukavuusaluessa, et tule muuttamaan elämäsi suuntaa. Et voi olettaa asioiden muuttuvan, josset muuta omassa toiminnassasi mitään. Kukaan muu ei myöskään tule tekemään sitä puolestasi, josset itse ole valmis käärimään hihojasi.

Ei ole helppoa opetella pois vanhoista opituista toimintamalleista. Se ei tule tapahtumaan päivässä, ei viikossa eikä ehkä kuukaudessakaan. Mutta mikään arvokas tässä elämässä ei tule sormia napsauttamalla. Mitä enemmän sinua pelottaa, sitä todennäköisemmin olet oikean äärellä.

Mitä enemmän haluat jotain asiaa, sitä enemmän se herättää sinussa tunteita. On pelottava ajatus yrittää tavoitella omia unelmiansa, joista on ehkä koko ikänsä haaveillut, tiedostaen että on olemassa epäonnistumisen mahdollisuus. Mutta arvaa mitä? Lupaan, että epäonnistut unelmasi saavuttamisessa 100% todennäköisyydellä, josset edes yritä.

Kun aloin treenaamaan kohti Fitnessmallikisoja vuonna 2009 (tein päätökseni kisoihin lähdöstä jo 2008), minua pidettiin ympärilläni lähinnä hulluna. ”Syö nyt jotain, ota tästä pitsa, kyl sä nyt vähän voit karkkia syödä, tuleeks susta joku bodari, älä viel lähe kisoihin, et oo valmis, opiskele oikea ammatti, keskity olennaiseen ja unohda humpuuki..” Listaa voisi jatkaa niin pitkälle, että koko Cosmon sivusto menisi todennäköisesti nurin ja saisin huudit niskaani muilta sisällöntuottajilta. Pointti kuitenkin on se, että jouduin tarpomaan läpi niin monen epäilyn, että jos en olisi halunnut voittaa tuota kisaa enemmän kuin mitään muuta sillä hetkellä, olisin saattanut antaa niiden päästä pääni sisään ja palata takaisin kouvolalaisen työpöytäni ääreen pohtimaan mikä oikea ammattilainen minusta tulee isona. Onneksi pidin pintani, ihan hyvin tässä nimittäin menee siihen nähden että jätin pari pitsaa syömättä ja keskityin pelkkään humpuukiin.

Until you spread your wings, you’ll never know how far you can fly.

Joten mikset kohtaisi suurinta mörköäsi nyt heti? Pelko on helposti lamaannuttava tunne, mutta sen kanssa on opittava elämään. Menestyneet ihmiset ei pelkää (tai ole pelännyt) yhtään sen vähempää kuin sinäkään, mutta he ovat oppineet toimimaan pelosta huolimatta. Jos et kohtaa mörköjäsi nyt, tuskin teet sitä myöhemminkään. Sitten voit jatkaa niinkuin tähänkin asti. Toivon että se riittää sinulle.

Itsen en halua miettiä vanhana, että ”hitto vie kun olisi pitänyt kokeilla sitä, tätä ja tota, mutta kun en uskaltanut.” Mä haluan mieluummin miettiä, että ”hitto kun piti sitäkin mennä yrittämään, kylläpä tuli monta hupaisaa muistoa siitäkin kohelluksesta!” Ja sitten nauran Tenat housuissa niin että superplussan imukykyä todellakin testataan. En halua rajoittaa itseeni uskomista sen takia, että joku muu ei joskus ole uskonut minuun. En myöskään halua antaa kenenkään muun määrittää, mitä saan olla ja mitä en, tai varsinkaan millainen minun pitäisi olla. Sunkaan ei tarvitse tehdä niin.

Joten kirjoita haaveesi paperille, tee selkeä ja konkreettinen suunnitelma, miten kohtaat pelkosi ja sen jälkeen anna palaa! Jos kukaan muu ei usko suhun, niin mä ainakin uskon! *näyttää finkkua sun peloille* GO GET ’EM!!

Xoxo,

Janni

Kommentit (6)

  1. Haaveita toteuttamassa
    klo 20:04

    Ihana Super-Janni!
    Voi, että osasit sanoa juuri oikeat sanat – tarvitsin niitä. Iso kiitos!
    Mahtavaa, että jaksat tsempata meitä. Olet vahva ja kaunis -niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Kaikkea hyvää Sinulle!

  2. Mirka Uski
    klo 21:53

    Aivan mahtava kirjoitus ja sai itsenikin tavoittelemaan unelmiani joita olen pienestä asti haaveillut saavuttavani.Mahtava tsemppi kirjoitus.

  3. Ella Salonen
    klo 22:39

    Aivan ihana postaus! Ite oon nyt keväällä hakemassa opiskeleen psykologiaa ja oon joutunut kuulemaan monia ”et sä siihen pysty” tai ”sinne on niin vaikee päästä” kommentteja, että sun sanat todellakin anto mulle lisäbuustia tavotella omaa haavetta! Oot huippu ❤️ ja kiitos kun uskot muhun, nyt jo tuntuu että uskon itteeni paljon enemmän.

  4. Annina
    klo 07:13

    ”Toi kannattaa ehkä hetken, mutta ei ihmiset pitkään jaksa tosta innostua”. ” Toi on varmaan ihan kiva sivutyö, mutta ei sillä varmaan voi elää”. ”Kyllä noi muut pystyy, mutta sä tuskin onnistut”. ”Ei Suomessa elä tollasella”. Tässä muutama lausahdus lähipiiristä, kun päätin alkaa yrittäjäksi ja vieläpä käsityöläiseksi. Mä oikeastaan vaan sisuunnuin noista kommenteista, koska olin niin intona mun keksimästä jutusta. Siinä yhdistyy rakkauteni käsillä tekemiseen ja arvomaailmani hienosti keskenään. Ja siitä taas saa mieletöntä draivia puskea eteenpäin noista latistusyrityksistä huolimatta.

    Matka on kyllä ollut kivinen ja vastoinkäymisiä ollut enemmän kuin tarpeeksi. Mutta luovuttaminen ei ole käynyt edes mielessä ja tässä sitä ollaan. Saan kertakaikkiaan tehdä mielekästä työtä ja taloudellisestikin menee paremmin kuin koskaan (en nyt mitään mahottomuuksia tienaa, mutta niin että voin elää oman näköistä elämää).

    Lempilausahdukseni onkin tuo :” What if I fall? Oh, my darling, what if you fly?”, koska ennen ajattelin ettei minusta ole mihinkään. Jotenkin sain käännettyä ulkoa tulleet uskomukset itsestäni negatiivisesta positiiviseen ja se työ kannatti todellakin tehdä. Kiitos kannustavasta kirjoituksesta Janni! Toivottavasti moni löytää uskon itseensä kirjoituksesi välityksellä.

  5. Milla Majasaari
    klo 10:49

    Asiaa! Oli kyllä inspiroiva teksti, niinkuin instassa lupasit. Helpommin toki sanottu kuin tehty, mut pikkuhiljaa. Parempi hitaasti kuin ei ollenkaan. Tällasia tekstejä lisää!

  6. Carita
    klo 19:50

    Huippu kirjoitus! Kiitos Janni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.