3.11.

Tänään kun heräsin oli ihan voimaton olo. Yritin pyytää Lauria nostamaan mut sängystä, mutta ei se osannut. Kisko vaan käsistä niin että meinasi ranteet revetä ja minä kupsahdin pyllylleni kylmälle lattialle sängyn viereen nauraen. Kehotin sitä harjoittelemaan vielä hieman sellaista oikeaa prinsessanostoa.

Konttasin kylmältä lattialta keittiöön tein itselleni ison kasan ruisleipiä, täytin norsupannuni täyteen vaaleanpunaista teetä ja asettauduin eväitteni kanssa sohvalle katsomaan vain elämään uusinta jaksoa.

Huono valinta.
Jonne Aaronin kylmä ilman sua -version kohdalla rupesin pillittämään kuin koliikkivauva. Varmasti ehkä myös enemmän kuin jopa silloin kun ensimmäistä kertaa katsoin leijonakuningasta ja Mufasa kuoli.

Nyt olo oli sekä voimaton, että itkuinen eikä ruisleivätkään enää maistu. Mitäköhän tästä päivästä tulee kun olen ihan outo.

Kommentit (27)

  1. kelly
    klo 13:54

    Välillä on tommosia päiviä ja oon oppinu et kannattaa vaan antaa mennä niiden vietäväks. Välillä on ehkä hyvä viettää semmosia päiviä niin huomenna on tuplasti parempi olo kun on saanu yhen päivän vähän herkistellä ja masistella 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:09

      Kuulostaa järkevältä 🙂
      Minulla on muuten ollut ihan hyvä päivä, jos ei lasketa hieman heikkoa oloa ja tuota ohjelmaa 😀

  2. Eveliina
    klo 15:08

    Itsekkin eilen illalla pillitin Jonnen biisin aikana, ihana biisi ja mies 😉

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:09

      Hyvä, jes! Toivoinkin että joku ilmoittaisi myös vähän pillitäneensä samassa kohtaa. 😀

  3. Nimetön
    klo 15:52

    Ite katoin jaksoa eilen yöllä töissä netistä, ja tietenkin vartijapoju päätti just Jonne Aaronin laulun aikana tupsahtaa kattomaan ’onko kaikki hyvin’ ja siellä mää paruin silmät pöydällä. Ei taida poju tulla tänä yönä tsekkailee vointeja…

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:10

      hahahah, voi ei 😀

  4. Pauliina
    klo 16:08

    Joo, tutulta kuulostaa fiilikset mulla toi tapahtuu just kerran kuussa päivää ennen ku menkat alkaa:DD mistä lie hormooneista johtuu
    Mut toi vain elämää on nii hyvä!!

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:10

      Oi, tiedän sen päivän! 😀

  5. H
    klo 18:11

    Se on todella kiva ohjelma ja tuo kohta oli kyllä tunteita herättävä 🙂 Ei sinua siis varmaan mikään vaivaa 😉
    Aivan ihana norsukannu! Onko se Balilta, vai saako Suomestakin? 🙂

    http://bellevieblogi.blogspot.com

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:12

      Ei kai 🙂 En vaan ylensä itkeskele ohjelmia katsoessa (paitsi sitä leijonakuningasta). Oli varmaan vaan tosi hyvä jakso!

      Kannu on Balilta, en ole tömännyt vastaaviin suomessa 🙁

  6. jmp
    klo 19:37

    Tätä ei ehkä pitäisi sanoa ääneen, mutta mä pillitin kaksikin kertaa tuon jakson aikana. Yleensä katson tuon ohjelman muiden seurassa, silloin ei kyyneleet jostain syystä tule, mutta annas olla kun katson yksin, niin johan kyynelkanavat aukeaa! Yksin telkkua katsoessa sitä jotenkin antaa kaiken mennä syvämmälle ihon alle tai jotain. Mutta minusta itkeminen ei ole lainkaan ikävä juttu. Kuten Jonne Aaronkin taisi eilisessä jaksossa sanoa, se on sellaista ”sielunhoitoa”. Mulle tulee hyvä ja levollinen olo itkemisen jälkeen. 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 14:36

      Se on kyllä totta että yksin sitä parkuu helpommin 😀 ja että siitä tosiaan tulee ihanan levollinen olo 🙂

  7. Maria
    klo 23:05

    Toi Vain Elämää on ihana ohjelma kaiken muun realityskeidan rinnalla! Oodttelin tuossa pitsaa eräässä kuppilassa ja lueskelin Iltsikkaa ja huomasin,että aika noteerattu on sinunkin blogisi koska ovat maininneet verotietosi siellä kaikkien muiden nimekkäiden joukossa 🙂 hyvä vai huono asia mutta positiivisena asiana ainakin itse ajattelen,että olet onnistunut tässä blogissasi ja sitä on kyllä ilo seurata! Toinen on sitten se,että tuntuukohan jo siltä että jonkilainen yksityisyys on mennyt..??

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 14:49

      Hei, oletko varma että minun tietoni olivat siellä? 🙂 Minä huomasin kyllä muutaman bloggaajan verotietojen tulleen julki mutta omaa nimeäni en nähnyt.

      1. Nimetön
        klo 08:35

        Juu oli kyllä aika selvästi sinunkin tietosi urkittu :)Ensin oli nimesi ja sitten blogisi nimi.En muista oliko Ilta-Sanomat vai Ilta-Lehti.
        Väliäkö sillä, mutta näin bloggaajatkin alkavat olla jo ihan julkkiksia!

        1. JULIA Toivola Kirjoittaja
          klo 11:05

          Haha no blogilla ei ole tainnut tuolloin olla vielä mitään tekemistä tulojeni kanssa että varmasti mielenkiintoista tietää tavallisen baarimikon tulot 😀

          1. Nimetön
            klo 13:12

            Ihan pakko kuitenkin kysyä,että saatko jotain tuloja tästä blogistasi tai yleensä blogin kautta? Ajattelin vain kun siinä oli muitakin riepubloggaajia esim:pupulandia yms.niin aika hyvin tienaavia bloggaajia näyttäs olevan 🙂 Mutta onhan ruokablogienkin tekijöitä pompsahtanut julkisuuteen kuten Ullan Unelmalla on jo oma tv-ohjelma!

          2. JULIA Toivola Kirjoittaja
            klo 13:21

            Kyllä nykyää tienaan blogillani ihan kivasti, mutta vuonna 2011 blogitulot olivat vielä melko pieniä ja sitä tuossa naureskelin 🙂

          3. ruuu
            klo 18:21

            Niin sua ei oo taidettukaan ahdistella niillä ”miten sulla on varaa kaikkeen tuohon” kysymyksillä, kuten esim. Ps i love fashion lindaa.. Mutta teetkö vielä baarissa töitä vai pärjäisitkö pelkillä blogituloilla? Saatteko indiellä kuukausipalkkaa? Anteeksi jos nyt itse ahdistelen sua rahakysymyksillä, nehän ei muile kuulu 🙂
            Anyway blogisi on suosikkini ja susta tulis mahtava kirjailija! 🙂 tai joku maailmanympärysmatkablogi ois kivaa luettavaa, kun näkis kauniita kuvia myös 🙂

          4. JULIA Toivola Kirjoittaja
            klo 19:12

            Ei onneksi, vaikka ihmisten uteliaisuuden ymmärränkin 🙂
            Teen muitakin töitä kuin blogia, vaikka blogi onkin noussut melkein pää työkseni ja muut vähentyneet siinä ohella 🙂 ID:llä saadaan ”palkkaa” kyllä 🙂

  8. Sanna
    klo 00:52

    Hei sinähän olet opiskellut baarimikoksi:) miten ja missä? Itsekkin haveile ammatista.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 14:39

      En ole itseasiassa opsikellut missään vaan ns työssä oppinut. Suhteiden kautta pääsin baariin töihin ja ehkä siksi mistään koulutuksestakaan ei kyselty. Useathan myös menevät ensin blokkariksi ravintolaan ja sitä kautta pikkuhiljaa opettelevat baarimikon juttuja ja siirtyvät baariin jne.

  9. Pärpi
    klo 04:42

    Minä jouduin painamaan sen Jonnen alkusepustuksen ja itse biisin aikana pausea varmaan 4-5krt, kun ei itkusta tullut loppua ja ääntely oli loppujen lopuksi jo sellasta ihmeellistä kakomista ja rykimistä… 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 14:40

      hahah, ihana <3

  10. Ansku
    klo 00:54

    Voin suosiolla myöntää, että erityisesti Dingo biisien päivänä pillitin yksin yksiössäni varmaan sen koko ohjelman alusta loppuun. Osittain syynä oli ehkä oma yleinen kaamosalakulo, osittain ihanat kappaleet. Kamalan ihana ohjelma!

  11. iines
    klo 09:15

    Mä alotin tänään kanssa Jonnella ja ulinalla. Ei helpota, että parin tunnin päästä koittaa viisaudenhampaan poisto. Pelkään hammaslekuria muutenkin niin paljon, että tuhrustan itkua aina kun vaan astunkin sinne ovesta sisään. Huoh Jonnen kylmä ilman sua -minkäs teit. Nyt olen hysteerinen jo etukäteen. Näitä päiviä, ymmärrän: vaatii paljon teetä posliinipannusta ja sohvan.

  12. Elena
    klo 12:36

    Sä olet niin kaunis! 🙂 sun kuvia on aina ilo katsoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.