Clumsy.

Eilen huomattiin taas, että kuinka kirkkaana se hehkulamppu pääni yläpuolella loistaakaan. Jos uneni ovat sekopäisiä, niin ei tässä valveilla olemisessakaan ole kyllä kehumista.

Lähdin kaupungille ja huomasin unohtaneeni lompakkoni. Taskusta löytyi kuusi euroa ja ostin niillä smoothien. Kävellessäni siinä muistin yhden menon ja tarkistin asian kalenteristani, kun puhelin soi. Kädessä oli smoothie kalenteri, laukku ja puhelin, joten laskin paksun kookos-ananas-banaani-mango litkuni lähimmälle tasanteelle ja yritin vastata puhelimeen samalla kun ängin kalenteria takaisin laukkuuni. Jotenkin siinä kömpelyyttäni osuin kyynärpäälläni smoothieeni ja kaadoin sen. Se levisi siihen pöydälle, mikä kauhukseni ei ollutkaan pöytä vaan pelikaupan warhammer sotatanner- eli niiden millin tarkkaan maalattujen miniatyyri fantasia sotaukkojen millin tarkkaan maalattu pelikenttä. Katsoin haavi auki miten jokunen örkki ja velho joutuivat nyt smoothie hyökyaallon varaan ja miten se valui kohti isoa lohikäärmettä? Jälki vikkelästi tempaisin mukini pöydältä ja heitin sen lähimpänä olevaan roskikseen, kuin hävittääkseni todisteet – ei muuten osunut ja vilkaisin näkikö kukaan. Vihainen larppaaja katsoi suoraan minuun (oletin näin koska hänellä oli jonkinnäköinen tikari kädessään) ja toisella puolella olikin jo työntekijä, joka näytti onneksi pidättelevän nauruaan. Tässä kohtaa aloitin vuolaan anteeksipyytelyn. Olin niin nolona, että olin valmis ostamaan koko pelikenttäalustan sotaukkoineen, sanoin tosin vain, että voin maksaa aiheuttamani vahingot. Työntekijä vakuutteli, ettei mitään hätää. pöydälle kaatuu yhtenään juomia (epäilin hieman) ja sitten se väitti että muutenkin ensiviikolla siihen muka tehtäisiin uusi kenttä. Luultavasti halusi minusta vain eroon ennen kuin tein enemmän tuhoa. Luikin posket punaisena tieheni.

Olin myös pukeutunut kaikessa luovuudessani tismalleen samaan asukokonaisuuteen kuin toissapäivänä. Sama takki, sama neule ja samat housut. Vain eri värisinä. Kuinka kätevää.

Lähden nyt harjoittelemaan ympärilleni katsomista ja käsieni liikeradan hallintaa. Heihei ja kivaa sunnuntaita.

 

Kommentit (23)

  1. Ulpu
    klo 14:01

    Jotenkin ihanan päivää piristävä postaus, mutta samalla tunnen tuon häpeä ja nolouden. Itselleni meinaan sattuu yhtenään tuollaisia kommelluksia 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 14:18

      Voi, niin sama täällä. Välillä olen yksi kävelevä katastrofi.

  2. sugarapple
    klo 14:08

    ihanat noi housut! mistä ne on?:)

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 14:18

      Stradivariuksesta. Ostin talvella Liettuan reissulta. 🙂

  3. vj.
    klo 15:17

    Hauska kun näissä kuvissa, joissa sulla ei ole korkoja niin kävelet varpaillasi. Ikään kuin yrittäisit kävellä koroilla 😀 Vierotusoireita 😉

    Kiitos ihanasta blogista 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:00

      Tiedän 😀 Nousen aina huomaamattani varpaille, kai koittaen saada lisäsenttejä.

  4. sinja
    klo 15:58

    Voi ei, tunnistan niin hyvin itseni tuosta reaktiostasi tilanteeseen. Minäkin alan häsläämään muka parantaakseni kommelluksieni jälkiä mutta se mitä saan aikaan on vain entistä pahempi sotku. Sympatiseeraan sua ihan täysillä. 🙂 Mutta olet ihana kun kirjoitat niin rehellisesti kaikista jutuista, ehkä sen takia tätä blogia onkin niin kiva lukea, vaikutat aidosti mukavalta ihmiseltä. Juttujasi on viihdyttävää lukea, kirjoitat jotenkin tosi mukaansatempaavalla tavalla, asusi on tyylikkäitä ja olet superkaunis kaikissa kuvissa. Tästä taisi tulla nyt vähän kummallinen ylistyskommentti mutta pointti oli kai että kiitos kun kirjoitat tällaista blogia josta tulee aina hyvälle tuulelle.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:01

      Ihana 🙂 Kiitos, että jaksat lukea ja otat blogin niin hyvillä mielin vastaan. Ihana kommentti <3

  5. hahaha
    klo 18:05

    tulinki edelliseen postaukseen kommentoimaan miten unesi tuotti päivän naurut. no sama toistu tänään näistä kohelluksista. voihh voin vaan niin kuvitella että ei ollut kovinkaan helppo tilanne haha. mutta oot hyvä kun voit nauraa asialle jälkeen päin. keep it up!

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:03

      Onneksi myyjä oli niin rento. Jos ei olisi ollut ja siinä olisi vielä seissyt pari muuta vihaista larppaajaa, niin itku ei varmaan olisi ollut kaukana 😀

  6. Queen Ariel
    klo 18:23

    Voi ei! Miten sinulle voi ”aina” käydä jtn tuollaista?:D Onneksi suurimmaksi osaksi kaikki ovat aina antaneet sinulle kömmähdyksesi anteeksi ja olet selvinnyt tilanteesta! Tuo asukokonaisuus on todella ihana.:)

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:04

      Kiitos 🙂 Minä tosiaan olen tällainen kävelevä sähläri.

  7. nappi
    klo 18:51

    Postauksen oleellisin kysymys: Mitä ihmettä teit tässä pelikaupassa? 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:04

      hahah 😀 Se oli siinä pelikaupan ulkopuolella ns. käytävällä siis.

  8. LAURA
    klo 22:29

    ihanat housut 🙂

  9. ida
    klo 22:34

    hahah ihana 😀 ainakin sait meille lukijoille hymyn huulille tuolla smoothie sekoilulla 😀 Se pelikauppa on varmaan se siinä Motivuksen vieressä oleva, ennen kamppia? Siellä on aina hauskan näkösiä larppaajia 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 02:12

      Hahah, kyllä 🙂

  10. Issues
    klo 22:45

    Haha tulee mieleen kun minulla oli vesilasi sängyn vierellä lattialla, ja teelasi sängyn viereisellä ikkunalaudalla. Unohdin että tee oli missä oli ja kun vedin verhot kiinni lasi kaatui lattialle ja meni rikki. Hyppäsin nopeasti sängyltä pelastamaan tilannetta jolloin kaadoin sen täyden vesilasin, ja kaikki vesi valui lattialle. Tyylikästä.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 02:13

      Voi ei! 😀 Tuo olisi niin voinut käydä minulle (luultavasti vielä käykin, heti kun on ikkunalaudat).

  11. RagDoll
    klo 08:58

    Ai että sain hyvät naurut tästä. =D Olit kirjoittanut niin mukaansa tempaavasti, että melkein pystyin näkemään tilanteen..

    Kuulostaa tuo koheltaminen kovin tutulta. Olen kova heiluttamaan käsiä, kun puhun ja muistan vuosien takaa tilanteen, jolloin kaadoin ystäväni limsat 3(?!) kertaan..

  12. Alice
    klo 09:08

    Ihanaa, etten ole ainoa kävelevä katastrofi:D En usein käy missään pelikaupoissa, mutta sen kerran kun miehen mukaan pääsin, hän sanoi, että älä koske mihinkään ja tämä ei kestä kauaa. En voinut vastustaa niitä pöydällä olleita pieniä figuureja ja piti mennä sitten räpeltämään. Huutelin miehelle hyllyn taakse, ” nämä on varmaan jotain kiinalaista romua, niin kamalan huonosti maalattukkin ja väritkin ihan naurettavat.” Myyjänä ollut poika kuuli tuon ja sanoi ” Minä ne itseasiassa ole maalannut..” Häivyin vähin äänin autoon häpeämään. Oli pakko purkaa tämä suuri häpeä tänne!:D

    – Alice

    1. Nimetön
      klo 19:08

      Hahaha:D ihan huippu!

  13. Karoliina
    klo 16:14

    Aahahahaa, ei viude sun kanssa! Repesin lähinnä vihaselle larppaajalle ja milikuvalle pelilauta täynnä smoothieta. Huhhuh. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.