CrossFit? ja lahjakortin arvonta Intersportiin

Arvatkaas mihin minä olen olemattomat lihakseni tunkenut.? Indiedaysin ja Reebokin CrossFit –kampanjaan! Intersportin kampanja sivut löydät täältä (siellä voi voittaa matkan San Franciscoonkin!)
Oma motivaationi  kesän jäljiltä kun oli niin olematon, että en voinut olla lähtemättä mukaan. Itse asiassa olin jo mukana ennen kuin ehdin edes selvittää mitä CrossFit on.
No, nyt tiedän ja niin tietävät kyllä kroppani jokainen lihaskin. Treenit on ollut aika mielettömiä tähän asti, mutta niistä lisää hieman myöhemmin.

Reebokin CrossFit –kampanja on muutakin kuin vain minä säheltämässä yksin.
Mukana on kaksi joukkuetta joidenka kapteeneina toimii Voicen juontajat heräämön Anni ja iltapäivän Oku. He ovat keränneet joukkueisiinsa kuuntelijakilpailun kautta kolme jäsentä, minä olen bloggaajana neljäntenä jäsenenä ja kuulun Annin joukkueeseen. Okun joukkueessa on myös kolme kuuntelijakilpailun voittajaa sekä Indiedaysin Nata. Yhteensä meitä on siis 10 treenailemassa syys-lokakuun ajan jätkäsaaren crossfit centralissa. Paremmin kehittynyt joukkue voittaa.

Innolla ja hieman kauhulla odotellaan mitä tästä tulee. Viimeksi olin yhtä ahkera varmaan joskus pienenä tyttönä kun keksin urheilun olemassaolon. (Yhtä päivää luisteluharrastuksen parissa, tai muutamaa viikkoa baltissa ei lasketa. Ratsastusta ei lähellekään, koska se oli vaan hauskaa).

Taisin olla kolmetoista kun katsoin tuon kohtalokaan elokuvan jostain koripalloilijatytöstä joka treenasi pää punaisena, saavutti unelmansa ja sai sen kivannäköisen pojankin. No, minulla oli unelmat vielä vähän hukassa ja koripallo sitäkin enemmän, mutta jotenkin se elokuvan tyttö puhkimassa kuntosalilla jäi päähäni. Ja arvatkaas mitä minä seuraavana päivänä sitten tietysti tein? Hankin salikortin koulumme läheiseltä pieneltä äijäsalilta. Minullahan ei ollut harmainta aavistustakaan mitä tein ja koska olin pienikokoinen eikä kiloja ollut pudotettavana, päätin että no lihakset olisi tosi kivat.
Jep, kolmetoistavuotiaalla tytöllä kun ne kasvavatkin niin hurjasti.
Oli niillä bodareilla siellä varmaan naurussa pitelemistä – varsinkin kun en tehnyt mitään muuta kuin vatsalihaksia. Uskoin että mitä enempi, sen parempi. Saatoin tehdä yhdellä salikäynnillä tuhat vatsalihasliikettä ja taputtelin itseäni sitten olalle onnistuneena.
Olinhan niitä isoja miehiäkin parempi, ne jaksoivat tehdä vain viisitoista, sitten niitten piti pitää taukoa kunnes jaksoivat vasta uudet viisitoista. Ihan vässyköitä.
(Ai että minä nauran tuolle 13 itselleni jälkikäteen ja paljon).

Jossain vatsarutistuksien lomassa havahduin että en ehkä kuitenkaan urheile kovin monipuolisesti ja keksin, että otan kaiken takaisin uimalla. Tuolla multimonipuolisella vesiurheilulla.
Asuimme tuolloin Espoossa, mutta kävin koulua Helsingissä. Ja ihan oikeasti, Mistä helkkarista kaivoin energiaa pyöräillä aamulla ennen koulua läpi kylmän usvan uimahallille, uida siellä puolituntia. Mennä bussilla kouluun, koulun jälkeen bussilla takaisin uimahallille, uida taas puolituntia ja pyöräillä kotiin?
Ihan hullujen hommaa, mutta eipähän sitä tosin kovin kauan kestänytkään.

Kaikesta tästä alkuinnosta ja sähläilystäni oli kuitenkin sen verran hyötyä, että vaikka hidastin tahtia hurjasti jäi salilla käynti tavaksi ja siellä ollaan käyty jotenkin säännöllisesti sitten siitä kolmetoistavuotiaasta asti. Pitkiäkin taukoja on ollut, mutta tuolla melko pitkähköllä salihistoriallani yritin uskotella itselleni että olen luonut tarpeeksi riittävän atleettisen pohjan näihin syksyn koetuksiin.
No, enää en ole ihan varma. Tuntuu että kroppani ei osaa toimia puolissakaan CrossFitin haasteissa mitenkään päin. Katsotaan miten käy! Pidän teidät ajan tasalla.

Nyt kysyisin myös teiltä; Mikä on osoittautunut parhaimmaksi kuntoilumuodoksi sinulle? Saan järjestää kilpailun, missä voittaja voittaa 100 euron lahjakortin Intersportiin ja olisi mahtavaa jos osallistuisit kertomalla minkä lajin olet kokenut itsellesi toimivimmaksi ja miksi. Oli se sitten frisbeen heitto tai kuviokellunta. Kaikki kelpaa.
Vastausaikaa on torstaihin 20.9 klo 21.00 asti.
Muistakaa sähköpostiosite 🙂

Kommentit (574)

  1. RR
    klo 15:37

    Olen kilpahiihtäjä joten urheilen tosi monipuolisesti noin 14 h viikossa. Tietysti se itse hiihto erityisesti perinteinen tyyli on varmasti se lemppari mutta kyllä pidän myös paljon pyöräilystä kun saa kauniina ilmana polkea napit korvilla auringon hohteisten peltojen ohitse lujaa (: myös pitkät 3-4 tunnin vaellukset ulkomailla esim. Norjassa ovat ihan mahtavia! Eikä siinä rullahiihdossakaan mitään vikaa ole (;

  2. jutta
    klo 15:42

    Olen pelannut koko pienen ikäni pesäpalloa ja olin ihan varma, että se on se mun juttu. Muutama vuosi sitten aloitin jazztanssin hetken mielijohteesta ja nyt on huimaa tanssiharrastusta menossa jo neljäs vuosi. Lähinnä enää vain harmittaa, että miksi en tehnyt tätä lajinvaihtoa aiemmin – on ihan huippua heilua musiikin mukana ja toteuttaa itseään:)

  3. Miia
    klo 16:44

    Kaikista toimivin liikuntamuoto on koirien kanssa lenkkeily. Tulee mahtava fiilis kun saa juosta metsäpoluilla kahden mopsini kanssa ja nähdä kuinka nekin nauttivat menosta! Varsinkin tälläsellä kylmemmällä ilmalla on ihanaa mennä pitkiä lenkkejä koirien kanssa, juokseminen itsekseen kun ei aina maistu 😀

  4. puolukka
    klo 17:40

    Tanssi! Musiikki vaan vie mukanaan ja kahden tunnin päästä lopetat pää punaisena, hikisenä ja onnellisena. Uuuh!

  5. Mau
    klo 19:09

    Kyllä se salilla käynti on jäänyt päälle 🙂 Sen lisäksi tanssin, zumbaan ja lenkkeilen ihan vain endorfiinien takia. Jos arpaonni suosii, lahjakortti kuluu varmaankiin uusin sali- tai lenkkipopoihin 🙂

  6. ansu88
    klo 20:51

    Lenkkeily. Voi harrastaa missä vaan ja tehdä miten pitkän lenkin ehtii. Myös aika halpa harrastus.

  7. noracarolin
    klo 20:52

    Potkunyrkkeily on itselleni mieleisintä. Aerobicin ja tanssin askelkuviot eivät onnistu siinä hikoilun lomassa, mutta potkiminen sujuu kuin.. villillä varsalla? 😀

  8. Julia
    klo 21:23

    Lenkkeily on ehdottomasti parasta liikuntaa. Siinä samalla mieli rauhoittuu ja keho kiittää lopuksi. Ja tekemällä spurtteja väliin niin saa vaihtelua peruslenkkeilyyn. Parasta. 🙂

  9. Empula
    klo 21:31

    Yhä uudelleen huomaa, kuinka vaelteleminen metsässä on rentouttavinta liikuntaa ikinä!

  10. hheidi
    klo 22:33

    Satunnaisena sali- ja jumppakokeilijana oon todennu, että hyötyliikunta on mulle kaikkein kätevin. Kesällä on tullu pelattua golfia, siinä tulee kyllä liikuttua kans sellasessa muodossa, mistä pidän. 🙂

  11. alisa
    klo 22:41

    Mielestäni tanssi on kaikkein tehokkain sekä samalla hauskin ja terapeuttisin tapa liikkua ja kuntoilla. Mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän siitä nauttii. Aivotkin joutuvat koetukselle, kun erilaisia koreografioita opetellaan lyhyessä ajassa. Olen kokeillut tanssin lisäksi juoksulenkkeilyä, kuntosalilla käymistä, ja muita ryhmäjumppia kuten zumbaa, mutta tanssi on pysynyt aina ykkösvaihtoehtonani 12-vuotiaasta asti 🙂

  12. lotta
    klo 08:44

    Ihan mikä tahansa liikunta on parasta! Se on vaan nii uskomatonta miten hyvä olo on 10km lenkin jälkeen, mieli ja keho lepää rauhassa sen jälkeen! :–)

  13. nikol
    klo 10:23

    Jääkiekko on minulle mieluisin. Parasta siinä on joukkuekaverit.

  14. Tuuna
    klo 10:40

    Minulle parhaaksi lajiksi on osoittautunu sellanen kolmenkopla kuin kuntonyrkkeily, lihaskuntoilu kotona ja lenkkeily (juosten, hölkäten, kävelllen). Lihakset tulee käytyä hyvin läpi päästä varpaisiin. Jos näistä jostakin lajista pitäis luopua niin nyrkkeily tuottais eniten tuskaa. Just lähti käyntiin kuudes vuosi kyseistä harrastusta ja siitä on kyllä muodostunu semmonen arjen henkireikä, että ei oo toista! Ku raskaan ja puuuduttavan koulu/työpäivän jälkeen käy tunnin verran hakkaamassa kaikki energiansa pihalle niin johan taas hymyilyttää ja lajin raskaudesta huolimatta vireys tuntuu vaan lisääntyvän 🙂
    Hii, suosittelen kaikille! Ja auttaa muuten todellakin istumatyön ongelmiin 🙂

  15. Viipu
    klo 12:18

    Spinningiin ja pumppiin olen hurahtanut, kumpikin ovat todella tehokkaita ja fiilis treenin jälkeen on ihan huippu 🙂

  16. josefiina
    klo 16:32

    joukkuepelit kuten jalka- ja pesäpallo ovat parhaita! yhdistelmä hauskaa yhdessäoloa ja tehokasta liikuntaa 🙂

  17. idaaa
    klo 17:46

    Kuntosalin olen löytänyt kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni viime kesän alussa, kun kaverini teki minulle saliohjelman. Tarkoituksena minulla on saada vähän lihasta luiden ympärille, kun aina olen ollut vähän liian laiha. 🙂 Pidempiaikainen tavoite on maratonin juokseminen. Olen huudellut siitä jo niin monelle ihmiselle, että enää ei voi perääntyä. Ja pohjakunto on siis nolla. 😀 Ensi kesänä puolikas ja toivottavasti seuraavana koko puserrus. Tsemppiä CrossFittiin, itseäkin laji kiinnostaa kovasti.(:

  18. janna2
    klo 18:08

    Pelasin useamman vuoden nuorempana lentopalloa joka kuitenkin muuton vuoksi jäi. Nyt sain mahdollisuuden ja tarpeeksi rohkeutta aloittaa harrastuksen uudelleen pitkän tauon jälkeen ja se sopii kyllä parhaiten mulle. Monipuolista treeniä koko kropalle ja hauskaakin on!

  19. kati
    klo 20:00

    tanssi laidasta laitaan, lähinnä klassinen baletti ja modernitanssi. Tanssi on oikeestaan miulle tapa purkaa tunteet ja ilmaista itteään, jos ei pääse vähän heilumaan tuntuu että koko mieli ja keho on tukossa:D

  20. MfrånSverige
    klo 21:09

    Saliharjoittelu; siis lihasten treenaaminen esiin ja kestävämmiksi! Minulla on sydämentahdistin, joka estää sykkeen nousun yli 170:nen. Saliharjoittelu on tehokasta, muttei nosta sykettä samalla tavalla kuin juoksu tai ryhmäliikuntatunnit. Tykkään niistäkin, mutta en saa täyttä ”vapautta” tehdä mitä haluan, kun täytyy tulkita tuntemuksiaan ja niiden mukaan hidastella aina välillä. Tylsää, mutta se on elämää. Muutin Ruotsiin jokin aika sitten ja olen löytänyt täältä kivan salin, jolla käyn. Ihan eri luokkaan muuten kun Suomessa! Tai ainakin eri luokkaa kuin kotikaupunkini pikkusali…

  21. Julia
    klo 22:09

    Mä oon oikeesti harrastanut kaikkea taekwondo, tanssi, telinevoimistelu, yleisurheilu.. Pitkään se oli jalkapallo, sitä pelasin 5 vuotta. Mutta sitten se alkoi käydä liian totiseksi eikä urheileminen ollut enää mukavaa. Pidin vuoden väliä urheilusta, sillä en oikein tiennyt mitä tekisin, koitin salia ja juoksemista, mutta eivät olleet mun juttuja. Nyt kuitenkin olen löytänyt oman juttuni ja se on jumpilla käynti (zumpa, pumppi, bodystep..) oikeesti noilla ryhmätunneilla hikeä ja iloa piisaa! Löysin lajini pitkän hakemisen jälkee 🙂

  22. Sini
    klo 23:12

    Bodypump. Mulla ei kuuna päivänä olis itsekuria moiseen rääkkiin yksinäni! Halutessaan tunneilla voi jatkuvasti kehittyä (lisätä painoja sitä mukaa kun lihasvoima kasvaa) ja kilpailla itseään, ehkä myös vähän naapurijumppaajaa vastaan 😉 Se fiilis kun onnistuu väkisin vääntämään viimeisillä voimillaan sarjat loppuun ihan jo siksi ettei kehtaa lopettaa keskenkään..

  23. heidi
    klo 21:49

    Minulle, jolla vielä noin 3 vuotta sitten oli todella huono kunto, parhain kuntoilumuoto on ninjutsu, joka monipuolisuutensa takia antaa aina jotain uutta. Ninjutsu kuuluu budolajeihin. Siellä harjoitellaan hyvin monipuolisesti asioita, mutta jos kuntopuolta ajateltaan niin potkujen ja lyöntien lisäksi tehdään välillä todella koviakin lihaskuntotreenejä ja muita erilaisia kuntoa parantavia harjoituksia. Siellä pakottaa itsensä tekemään loppuun ja jälkeen päin fiilis on mahtava!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.