Herkkusienikastike

Barcelonassa ystävämme teki sienikastiketta, missä oli sitruunaa.
Maku oli jännästi raikas, mutta silti maukkaasti juusto/kermainen. Kysyin mistä hän on reseptin saanut ja tähän hän kohautti olkiaan ja tokaisi tykkäävänsä herkkusienistä, philadelphia-juustosta, sitruunasta ja rucolasta, joten yksi päivä päätti vain sekoittaa ne keskenään.

No, mikäs siinä jos lopputulos on tämä. Eilen päätin itsekkin sekoittaa kyseisen sörsselin, tosin tämän tarkempia ohjeitahan kastikkeeseen en saanut, joten otin oikeudekseni inspiroida ihan hieman.

Olleelliset ainekset kastikkeeseen:

  • 2 sipulia
  • n.4 isoa herkkusientä
  • valkosipulinkynsi
  • 1 prk philadelphia tuorejuustoa (valkosipuli&yrtit)
  • loraus ruokakermaa
  • rucolaa
  • valkopippuria, mustapippuria ja suolaa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  •  

Helppoa kuin puuronkeitto! Joten ei muuta kuin pilkottu sipuli kuulottumaan pannulle, millä välin pestään sienet ja kuutioidaan ne (joo jalkoineen päivineen) ja lisätään puserretun valkosipulin kera ruskistumaan hetkeksi.

 

 

 

 

 

Aikaansannoksen näyttäessä tältä lisätään purkillinen philadelphia tuorejuustoa joukkoon, missä se saa hiljalleen sulaa.
Ettei koostumus olisi kuitenkaan ihan liisteriä, voisi joukkuun lisätä vielä hieman ruokakermaa ja tilkan vettä.

 

 

 

Varhaisdementiaani vedoten olin tietysti unohtanut rucolat kauppaan.
Onneksi sain nypittyä jo pois kuihtuneesta rucolaruukustani muutaman hassun lehden kattilaan, mutta jos jollain on kotona ihanteellisempi rucola tilanne, niin reilu kourallinen sinne joukkoon vaan.
Mausteidenkaan kanssa ei tarvitse säästellä, paitsi tietysti valkopippurin. Itse olen onnistunut pilaamaan yhden jos toisenkin sienikastikkeen runsaalla valkopippuri mieltymykselläni, joten olen oppinut läksyni- ihan pienen pieni ripottelu riittää.

Lopuksi vielä puristetaan mukaan se sitruunan mehu. Ystäväni käytti sitä paljon. Se teki kastikkeesta hauskan makuisen. Itse laitoin hieman vähemmän, mutta silti reilulla otteella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koska kanssani asustava miesolento ei nirsoudeltaan voi syödä sieniä, jouduin tekemään toiseksi kastikkeeksi tsatsikia. (mikä nyt oli ihan ok, koska käytän sitä itse salaattikastikkeena) Lisäksi oli broilerin fileepihvejä haudutettuja salottisipuleita ja salaattia.

Omistaako joku toinen nirson poikaystävän? Täällä ollaan jotain seminirsoja.
Kasvikset ja ties mitkä idut ja pavut menee, mutta omat rakkauden kohteeni: kala, sienet ja tietyt juustot saa vaan punaista valoa ja nyrpeää nenää. Sovella sitä sitten ruoanlaitossa, kun omasta mielestänihän mm. juustot menee ihan kaikkeen ruokaan ja voisin syödä sienikastiketta/salaattia ja lohta joka päivä!

 

Kommentit (26)

  1. souphie
    klo 08:39

    Mä taidan olla meidän suhteen nirsoilija 😛 En tykkää myöskään sienistä, oma mies ei tykkää herkkusienistä mutta kanttarellit tms. pitää tosi paljon.. en vaan kovin usein kokkaa mitään niitä sisältävää 😀http://souphie.wordpress.com/

  2. Anonymous
    klo 08:43

    Ihanan näköistä ja helppoa, tämä resepti menee kyllä kokeiluun, kiitos!En voi käsittää miten joku ei voi syödä kalaa tai juustoja! Itse en pidä haisevista homejuustoista mutta muuten rakastan juustoja! Halloumia voisin syödä joka aterialla. Ja kalaa. Isäni harrastaa kalastusta, joten perheessäni on aina syöty mitä suussasulavinta kalaa. Erityisesti herkkuani on kotona savustettu lohi (ja ahvenfileet). Ehkä Lauri ei ole vain maistant tarpeeksi hyvää kalaa…monille raa’an kalan haju on niin epämiellyttävä että jättävät siksi kypsennetyn kalankin syömättä. Mokomat ronkelit! :)Oma poikaystäväni on siinä mielessä ”ruokavammainen”, että on kasvissyöjä. Itsekin toivoisin pystyväni samaan, mutta en ainakaan vielä kykene luopumaan kalasta, kanasta ja lehtipihveistä.. Ehkä joku päivä vielä. Itse syön melkein kaikkea muuta paitsi raakaa kalaa, maksaa, kaalia ja jouluna lipeäkalaa.

  3. Lala
    klo 09:42

    Omistan todella nirson poikaystävän ja olen siitä hieman katkera hänen äidilleen 😀 Heillä ei kotona syöty muuta kuin lihapullia ruskeassa kastikkeessa, lihaa ruskeassa kastikkeessa ja niin poispäin. Poikaystäväni ei pidä mistään kasviksista ja muun muassa pitsaan täytyy laittaa ketsuppia tomaattisoosin tilalle. Juustoista kelpaa perus edam. Poikaystäväni syö siis punaista lihaa ja kanaa lähes pelkästään, lohta saan joskus syötettyä suostuttelun jälkeen.Olen epätoivoinen. Kun muutamme yhteen, elämästäni taitaa tulla kurjaa, sillä rakastan erilaisia makuja ja ruokia 😀

  4. Oona
    klo 09:44

    Mä pystyn jo kuvitteleen ton tuoksun mikä tosta lähtee, nam! Pitää kokeilla. Paitsi meillä pitäis jättää sipulit pois (yks inhokki tuolla miehellä). Sitten kaikki mun lempparit mitä ei ikinä saa laittaa esim. aurajuusto, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, punajuuri, kaikki hapanmaitotuotteet….lista on pitkä 🙂

  5. Anonymous
    klo 10:53

    Minä en syö punaista lihaa, äyriäisiä, mitään viljatuotteita, mitään muuta kanaa kuin kokonaisia fileitä (tai niistä itse paloiteltuja suikaleita), en mitään marinoitua, en mitään sokeroitua mutta en myöskään mitään keinomakeutettua… Enkä varsinkaan SIENIÄ! Yyyh :D. Mieti nyt, sienet ei ole kasveja eikä eläimiä. Ne voi vaihtaa paikkaa itekseen, ne voi elää melkein missä vaan (niinku varpaassa!) ja niiden itiöitä on koko ajan kaikkialla. Ne on ihan selviä ALIENEJÄ ;)!

  6. Anonymous
    klo 12:04

    En lukenut kyllä yhtään tekstiä kun jäin ihastelemaan tuota kuvaa sinusta, olet todella upea ilmestys 🙂 terveisin kateellinen anonyymi 😀

  7. RagDoll
    klo 12:20

    Mmmm.. Pitääkin kokeilla tuota reseptiä, näyttää herkulliselta. =)Exäni oli todella nirso ruoan suhteen. Muista miehistä poiketen, hänelle ei kelvannut kunnon pihvit, ei kana, eikä kala. Päivittäiseen ruokavalioon kuului pizza,kebab, peruna, jauhomakkara. Ihmettelen, että en ole 150 kiloinen 5 vuotta tuota p*skaa syötyäni. =DOnneksi nykyinen mies on superkokki ja syö lähes mitä vain. Ennen arkailin sieniä, mutta hän on saanut minut rakastumaan niihin täysin.

  8. Jaana
    klo 13:24

    On se vaan kumma juttu, miten niin monet miehet nirsoilee ruoan suhteen. Väittäisin kyllä, että pääsääntöisesti me naiset ollaan avomielisempiä ruokien erilaisten makujen suhteen. Ja onnellisia ne naiset, joiden miehet ei nirsoile :DJep, eli mulla on kans ruoastaan nirso mies. Itse olen innokas maistelemaan ja kokeilemaan melkein mitä vain. Omalla ei-listalla ovat ainoastaan ruusukaali, hillosipuli ja varsiselleri, mutta näillekin annan aina sillointällöin mahdollisuuden, jos ne alkaisivatkin jossain vaiheessa maistua hyvälle ;-D.Mies kieltäytyy perunasta kaikessa muodossa ja kaikesta vähänkään omien sanojensa mukaan ”erikoisesta”, kuten oliivit, aurinkokuivattu tomaatti, fetajuusto, kesäkurpitsa, kukkakaali, parsakaali, sienet, idut, ruoat kuten täytetty munakasrulla ja kaikki suolaiset piiraat. Itse tietysti tykkään kovasti kaikista edellä mainituista ja välillä harmittaa tosissaan, kun jätän paljon omia lemppareita kokkaamatta vain siksi, etten viitsi pelkästään itselleni kokata jotain sapuskaa….Onneksi pieni tyttäremme kasvaa kovaa vauhtia ja ainakin tähän asti on osoittautunut kaikkiruokaiseksi. =)Niin ja huvittavintahan tässä on se, että joskus ”piilotan” ruokaan sellaisia aineksia, mistä mieheni ei pidä. Syömisen jälkeen hän sitten kehuu, kun oli huippuhyvää ruokaa ja parempaa, kuin edellisellä kerralla ;-P

  9. Julia
    klo 13:33

    Souphie,mullakin tais olla ennen sama, että vähän välttelin herkkusieniä, mutta muute meni. Nyt kaikki menee :DAnonyymi,Ole hyvä :)Oi nam, itse kalastettu kala on kyllä suussasulavaa. Laurin kammo on tainnut tulla joskus jostain vaaleasta kalasta mistä sai ruokamyrkytyksen (toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta silti! :D)Halloumi on myös oma suosikkini. Salaatissa, ruoassa, ihan missä vaan. nam. Lala,Apua! Pakko myöntää, että tässävaiheessa itsekkin olisin todella katkera tälle äidille :DEhkä, jos sinä kieltäydyt tekemästä ruskeaa kastiketta, eikä hän itse osaa, niin voitte päätyä jonkinnäköiseen kompromissiin 😀 Oona,Voi ei. No eipä taida oma tilnteeni ollakkaan niin paha. Sipuliahan pitää laittaa kaikkeen! :DAnonyymi,Hahahahahaha alienejä 😀 Nauroin niin paljon kommentillesi ja kiitos tästä mielikuvasta varvassienistä ja liikkuvista itiöistä. Voi eeeiii!Anonyymi,Hikisenä hellan ääressä? 😀 Voi ei, mutta kiitos :)RagDoll,hyihyiyyyyh, mutta ah superkokki mies! ei ole mitään seksikkäämpää. Nauti!

  10. J&M
    klo 14:21

    Herkullinen resepti! Täällä asuu samanmoinen nirsoileva miesolento jonka mielestä sienet kuuluu metsään, ei lautaselle 😀 Siksi ihan vain itselleen tulee niin harvoin laitettua sieniherkkuja… Samoin ravut käyn yleensä syömässä vanhempieni kanssa, olis liian työlästä järjestää vain itselleen rapujuhlat- mut olishan se aika överin tyylikästä myös, heh hee!

  11. Anonymous
    klo 14:57

    Heipsun!!Hyvältä vaikuttaa tuo kastike! Ekaa kertaa kommentoin, kahlasinkin jo blogisi läpi:) Ihania juttuja sulla täällä ja kivasti kirjoitat. Aiempaan postaus toiveisiin vielä;kauneusjuttuja ja asiaa hampaista ja niiden valkaisusta kaipaan(sulla kauniit siis).. 🙂 Iloisin terveisin, Henna*

  12. Life On Plate
    klo 17:00

    Ihanalta kuulostaa toi kastike, täytyypä kokeilla 🙂 Joo mulla on myös täällä sieniä syömätön mies, joka ärsyttää suuresti sillä mä voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon !http://lifeonplate.blogspot.com/

  13. Stefania
    klo 20:46

    Muistin juuri, miksi onkaan niin ihanaa olla sinkku… 😀 Ihanan näköinen kastike muuten, täytyykin kokeilla!

  14. Anonymous
    klo 20:52

    Meillä vähän samainen ongelma!! syyttäisin siitä myöskin poikaystäväni äitiä, kun ei lapselle ole opetettu syömään mitään muita kuin perus ruokaa! ei kasviksia, ei sieniä, ei mitään erikoisempia ruokia, ei thai/kiina/intialaista ruokaa jotka ovat suurta herkkuani joten olen niistä jokseenkin joutunut luopumaan..ainoastaan lihapullia, kanapastaa ( siinäkään ei tietysti saa olla muuta kuin kanaa ja kermaa) jauhelihaa ja spagettia. hiukan rasittavaa..lohi saattaa joskus kelvata. eli hiukan ärsyttävää! 😀

  15. Anonymous
    klo 21:02

    Hihi, itse tein tänään kanttarellikeittoa ja sämppäreitä! Oli munkii murkinat herkkuja, mutta siis sä teet aina tommosta kunnon huippuravintolaruokaa! Ehkä tässä itsekin pikkuhiljaa kehittyy (vaikka jo useampi vuosi tullut asuttua omillaan, että tiedä sitä sitten :D)Oot kyllä ihan esikuvamatskua, todella kaunis ja toi kroppa, ah! Ja virkistävän persoonallinen blogigin vielä. Oon miettinyt laittavani sulle mailia liittyen siihen tissioperaatioon, nii ootko ihan kyllästynyt jo vastailemaan? Nii ja siis kyllä toi mun poikkelssoni suhtautuu kaikkeen ”outoon” ruokaan todella epäluuloisesti, mut lopulta tykkäilee. (:

  16. Julia
    klo 00:36

    J&M,haha, rapujuhlat vain itselleen! Sehän olisi loistavaa 😀 Äh, syödäänhän sieltä metsästä kaikkea muutakin, eihän me marjojakaan pensaisiin jätetä.Henna,Kiitos paljon, toivottavasti ei mennyt ikä ja terveys blogini parissa (alkupuolella varsinkin varmasti aika vaikealukuista tekstiä :D) Kauneusjuttuja pitäisi ehdottomasti tehdä kyllä enemmän.Life on plate,Koikeile, toivottavasti maistuu 🙂 Stefania,Haha, jep. Muistan sinkkuaikoinani kokkailleeni ihan kaikkea! kokeilin ties mitä ihme sörsseleitä, ei ollut kukaan muu nirsoilemassa 😀 Toisaalta on myös ihanaa kokata muillekkin kuin vain itselleen :)Anonyymi,Voi ei näitä tapauksia! 😀 Lihapullalla eläneet pitäisi nyt äkkiä viedä jonnekkin kaukaiseen Aasian saarelle, mistä ei saa lihapullan tai pastan näköistäkään ruokaa. Ehkä muutaman kokeilu kerran jälkeen oppisi uusille mauille :)Anonyymi,Äh, en tee lähellekkään huippuravintolaruokaa 😀 Olen ihan oikeasti vaan sähläävä amatööri. (sitäpaitsi jauhelihakeitto on lempparini, joten aika gurmee ruokaa).En tietenkään ole kyllästynyt vastaamaan. meiliä saa aina lähettää ja niin paljon kuin ajksaa. Vastaan mielelläni operaatiota mietityttäviin kysymyksiisi 🙂

  17. Julia
    klo 03:05

    Iina,Ääh, sitten se mies voi kokata 😀 Ei kaikkea tarvitse osata.

  18. Elli
    klo 14:51

    Meillä opetellaan syömään sieniä. Sienirisotto menee, kanttarellikastiketta olisi kiva kokeilla, herkkusienet ovat herkkua grillissä. Kiitos inspiraatiosta, teen varmasti tuota herkkusienikastiketta! Poikaystäväni mainitsi viimeeksi eilen, että haluaisi opetella tekemään kastikkeita. Meillä molemmat kokkaa, juustoja rakastetaan ja yritetään nirsoilla entistä vähemmän 🙂

  19. aamukahvi
    klo 16:13

    Wau ootpas varsin hehkeä kokki! Eikä ruokakaan hassummalta näytä 😉

  20. Anonymous
    klo 09:35

    Lisää näitä ihania ruokarepeptejä/postauksia..!!! Rakastan ruokaa ja nöistä saa usein todella hyviä insipksiä! 🙂

  21. Laura
    klo 20:43

    Siis en oikeesti kestä! kaikki sun tekemät ruuat näyttää niiiiiiin herkullisilta! omnomnomnomnomn

  22. Julia
    klo 13:55

    Kiiitos kaikki 🙂 Lisää soppia tulossa, kunhan keksin jotain uutta jännää.

  23. Anonymous
    klo 10:41

    Luin tän blogistasi, tein poikaystävälle juuri tän sienikastikkeen ja kanapihvit, ja kohosi ihan suosikkiruokiin kummallakin: Iso kiitos! Muutenkin, löysin blogisi vähän aika sitten, ja joka ilta oli pakko lukea ”iltasaduksi” vähän blogimerkintöjäsi, kunnes oli koko blogi luettu. Nyt aina uusia merkintöjä odotellaan kuin lempparilehden ilmestymistä konsanaan.Siispä, ehkä aikakin kommentoida, iso kiitos kun pidät tätä blogia! Tuot iloa päivääni ja ammennat paljon loistavia ruoka- ja asuideoita

  24. Julia
    klo 14:24

    Anonyymi,Iso kiitos sinulle, että luet tätä blogia!Ihan mahtava kommentti, piristit aamuani ja loistavaa, että sienikastike onnistui 🙂

  25. Jenni
    klo 21:40

    Meillä se menee taas niin päin, että itse en syö ollenkaan juustooo (lukuunottamatta juustokakut ja pizzassa saa olla vähäsen) enkä herkkusieniä ja mieheke vois vaikka elää niillä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.