jättineule ja elokuvia

Koen jo suurta kiintymystä uutukaisiini. Kengät ovat aivan liian mukavat jalassa ja jättivillapaita on niin lämmin ja rento, että tekisi mieli nukahtaa sen sisään. Ostin paidan tahalleen kokoa L, jotta saisin sen riittämään peppuni yli ja vapautuisin näin housujen käytöstä.
 

 

Paita:Pull&Bear ja kengät sieltä edelleenkin tuntemattomasta kenkäliikkeestä tallinnasta.

 

 

 

Okei, saattaa se näyttää ehkä hieman isolta, mutta tykkään siitä juuri tuollaisena.
 

Kävimme illalla elokuvissa katsomassa aikaisemmin mainitsemani vain seksiä– elokuvan.

Pakko myöntää, että jossain vaiheessa aloin vähän väsyä- taisin sulkea silmänikin. Lauri ilmoitti jo puolessa välissä olevansa valmis lähtemään, jos kehtaisi. 
Ei se kuitenkaan minun mielestäni ihan niin huono ollut, ettenkö olisi loppuun katsonut, se oli vain ennalta-arvattava ja en ole koskaan ollut ennalta-arvattavien romanttisten komedioiden ylin ystävä. 
Kyllähän siinä oli mukana hauskoja kohtauksia ja nauroin jopa ihan kovaan ääneenkin. Mila Kunisin roolihahmo oli hauska ja kannattelikin pitkälti mielenkiintoani elokuvan ajan.
Kaikenkaikkiaan siis ihan ok, perus kevyttä tyttöhömppää- elokuva.
 
Vastapainoksi sille kävimme vuokraamassa makuunista vakavampaa katsottavaa ja päädyimme The way back- selviytymisdraama pläjäykseen. Elokuvassa joukko sotavankeja karkaa siperialaisesta vankileiriltä ja kävelevät 6500 kilometriä halki jäätiköiden ja aavikoiden tietysti nääntymäisillään. 
Ylläripylläri tämäkin oli ennalta-arvattava, mutta pidin siitä silti. Jaksoin katsoa 135min mielenkiinnon hippumatta. Loppupeleissä elokuvasta jäi sellainen fiilis, että se oli hyvä, mutta siitä puuttui jotain.
 
Maailman paras elokuvakriitikko kuittaa.
 

Kommentit (7)

  1. Anonymous
    klo 09:49

    Toi Way back oli tosiaan aika ennaltaarvattava, jotenkin tuntui, että se oli jenkkien näkemys siitä, että ”tällaista siellä siperiassa varmaan oli” 🙂

  2. Anonymous
    klo 11:46

    The way back on oikeastaan huikean hyvä siks, että se perustuu vieläpä tositapahtumiin! 🙂

  3. Anonymous
    klo 12:52

    Itse kävin eilen katsomassa suomalaisen elokuvan Pussikaljaelokuva. En hirveästi siltä odottanut. Katsoihan sen, mutta en suosittele! Muutama hauska kohta, mutta siihen se sitten jäikin 🙁

  4. Anonymous
    klo 13:42

    täytyy kyllä sanoa että sulla on ihan mahtava blogi!:) upea tyyli ja kaunis olet. oon siis useemman kuukauden lukenu ja aiemmin ärsytti monet kirjotusvirheet jotka hankaloitti lukemista, mutta oot ihan selvästi skarpannu tässä asiassa ja tekstiä on tosi mukava lukea! olet ihana!

  5. Lotta
    klo 14:02

    Olet upea. Ja blogi on ihana. Ja tuo neule on ihana. Ja näitä sun juttuja on aina ilo lukea.Jatka samaan malliin!

  6. Julia
    klo 14:34

    Anonyymi,haha, aikalailla joo :DAnonyymi,Tai tositapahtumien innoittaman kirjoitettu. En oikein päässyt selville, kuka tuon matkan nyt oikeasti taivalsi. Kirjan- mihin elokuva perustuu. kirjoittaja oli itse kyllä siperiassa, mutta ei tehnyt pakomatkaa itse. Anonyymi,Vähän arvelinkin 🙂 Hyvä tietää, niin en eksy ainakaan leffaan katsomaan sitä.Anonyymi,Kiitos paljon. Kiva kuulla, että on nyt helppolukuisempaa. Tosiaan aika paljon joudun ponnistelemaan vieläkin 😀 Lotta,Kiitos Lotta 🙂

  7. Lilium
    klo 16:10

    The Way Back oli mielestäni vähän kummallinen kokemus, paikoin tosi hyvä ja paikoin tosi kummallinen. Vertasin sitä The Road elokuvaan, ja voin kyllä todeta että The Way Back ei yltänyt lainkaan samalle tunnetasolle kuin The Road. Mutta kuitenkin piti otteessaan, vaikka olikin pitkä elokuva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.