Kauhuelokuvat ovat pilanneet minut

Miettikää tilanne, missä minä ja Lauri seisomme keskellä kirkasta päivää jalkakäytävällä rauhallisella seudulla. Olemme juuri tulleet Laurin isoäidin syntymäpäivälounaalta ja menossa autoon, kun jostain puskasta (okei, ehkä oikeasti vain sivutieltä) meitä kohti linkkaa hieman oudon ja jotenkin pelottavan näköinen vanhempi nainen kyyryssä huudellen epämääräisesti jotain jostain puhelimesta.

Mitä minä teen? Nään sieluni silmin kauhuskenaarioita, miten esikaupungin kirvesmummo hyökkää keskellä päivää ja otan vaistomaisesti askeleen autoa kohden sanoen samalla Laurille ” Apua, pelottava ihminen – sä hoidat tän” ja pakenen lopulta takavasemmalle.

No, sanomattakin on selvää että kyseisellä naisella ei ollut kirvestä, vaan ihan oikeasti puhelin hukassa ja lopulta me kaikki yhteisvoimin se hänelle löydettiin.
Mutta, kyllä minua ärsytti mielettömästi oma reaktioni! Tietysti ilman Lauria olisin auttanut mummoa yksin ja sivuuttanut hurjat kuvitelmani, mutta ihan oikeasti – kirvesmummo?

Ei enää kauhuelokuvia edes sivusilmällä.

Isoäidin syntymäpäivälounas -asu koostui vahingossa melkein pelkästään Etelä-Afrikasta ostetuista vaatteista. Kengät tosin Zarasta ja laukku Marc Jacobsin.

 

Kommentit (19)

  1. Nimetön
    klo 13:56

    Tosi kiva asu 🙂 Tykkäsin kovasti. Ja heh, sama mulla, mitä enemmän kauhuelokuvia ja jännäreitä, sitä enemmän mielikuvitus lentää ja syke on korkeella mitä ihmeellisimmistä asioista 😉

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:13

      jep, ja kun noita kauhuelokuvia on nähty jo aivan liian useita!

  2. Ella
    klo 14:01

    Hih! Mäkin oon kieltänyt kauhuleffat itseltäni kun on vähän liian vilkas mielikuvitus 😀 tänään leffaan katsomaan itse ilkimys 2, joka on just mulle sopiva.
    Ihana asu sulla:)

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:14

      itse ilkimys tosiaan menee vielä 😀 Muistan kun katsoin marttyyrit -elokuvan niin minulla meni kaksi viikkoa että en jokaisessa pimeässä paikassa ollut aivan kauhuissani!

  3. L
    klo 15:14

    Täällä myös yksi kauhuelokuvista luopunut. Mielikuvitus laukkaa niin helposti ja varsinkin yksin kotona ollessa rupeaa vähän liikaa ajattelemaan kauhuleffojen kohtauksia 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:15

      kotona pimeässä yksin, tai autotallissa yksin on jotenkin ne pahimmat minulle 😀

  4. Emmi
    klo 16:12

    ihana asu!<3:)

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:15

      kiitos paljon 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:16

      en jostain syystä edes muistanut että meistä on otettu kuva 😀 ihanaa kun linkkasit 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:17

      kiitos linkistä 🙂

  5. Marika
    klo 19:14

    Oi miten nätti asu! 🙂 Kauhuleffojahan en itse edes katso. Saan painajaisia ihan liian helposti ja jos yhtään edes ajattelen mitään kauhujuttuja niin heti pelottaa yksin kotona ollessa. Joten nyt ei mietitä, kun mies on poikaporukalla lomailemassa ja jätti minut yksin kotiin. 😛

  6. Suvijee
    klo 22:58

    Täällä ilmoittautuu kanssa kauhuelokuvista traumatsoitunut! Jos olen yksin kotona hyppään vauhdilla sänkyyn, ettei jalat jää roikkumaan sängyn reunalle (jossain leffassa tyttö istu sängylle ja se murhaajatyyppi veti sen jaloista sängyn alle..), meikkejä pestessä en uskalla katsoa peiliin yksin ollessa kun pelkään että sieltä tuijottaa murhaajatyyppi ja myös suihkuverho on vedettävä sivuun ettei siellä piileskele kukaan. Että morjens vaan! 😀 Järkyttävää miten voi jäädä tommosii traumoi! 😀 Niin ja ps. Julia sul on mahti blogi, tykkään paljon sun tavasta kirjottaa.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 15:11

      Siis sängylle hyppääminen on pahin 😀 Se on tehtävä aina jos vähääkään pelottaa! Suihkuverho ja meikkien pesu kammotukset on myös tuttuja täällä!

      Ja kiitos kun tykkäät ja luet 🙂

  7. Suvijee
    klo 23:00

    Voi mikä kirjoitusvirheiden ylistysvirsi tuo mun teksti oli.. ja nyt uudelleen luettuna hieman hassusti muotoiltu. No ehkä pointti tuli möngerryksestä huolimatta esille. 🙂

  8. Minttu
    klo 13:57

    Itse olen ilmeisesti katsonut liikaa zombileffoja… Meilläpäin zombeja tuntuu liikkuvan erityisesti silloin, kun käytän koiraani iltalenkillä. Esim. viime viikonloppuna puolenyön jälkeen näin kadulla noin sadan metrin päässä epämääräisesti liikkuvan hahmon ja ajattelin automaattisesti, että zombia on paettava ja kiersin äkkiä talon takaa eri reittiä… ;D Sitten tajusin, että kyseessä olikin joku baarista kotiin palaava mies.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 15:11

      Sama! Lohduttelen itseäni tosin sillä, että onneksi zombit on aina aika hitaita 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.