Kohti Bodrumia

Olin Turkissa viimeksi joskus ihan pienenä. Muistan miten hotellihuoneemme takapihalla asusteli pieni kilpikonna ja kuinka päivät olivat niin kuumia että lilluin rusinaksi asti uima-altaalla. Ratsastin myös jollain kameliraukalla ja sain ravintolassa kokonaisen leivän mihin oltiin siemenillä kirjoitettu nimikirjaimeni. Loppulomasta sain myös vatsataudin, enkä voinut syödä mitään muuta kuin vesimelonia. En ole sen jälkeen koommin pitänyt vesimeloneista.

Ehkä olisi jo korkea aika antaa vesimelonille mahdollisuus, ja ehdottomasti korkea aika luoda uusia tuoreempia muistoja Turkista!

 

 

Alku ainakin näyttää lupaavalta. Aurinkoinen Bodrum otti meidät lopulta lämpimästi vastaan, vaikka hieman lentosäätöä oli ja muutamat matkalaukutkin jäi Istanbuliin.

Aikataulu on täällä muuten melko tiukka (mutta todella hauska) joten koneelle ei yllätys yllätys juuri jää aikaa, mutta voin luvata että kuvien tulva on kuitenkin vielä tulossa 🙂