PARIISI PÄIVÄ 1

Näin ensikertalaisen silmin keväinen Pariisi avautui kyllä matkaajalleen kauniina, mahtipontisena ja kummallisen laajana. Etäisyydet ovat pitkiä ja metrokartta näytti aluksi sekavalta. Se joka suuntavaistoja nimittäin joskus jakeli, ohitti minut täysin ja mietinkin, miten tämän kaupungin hahmottamiseen menisi minulla monta päivää!

Onneksi Eiffel-tornista rakennettiin korkea ja joki virtaa läpi keskustan. Se helpottaa pysymään kartalla.

 

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin kävelemään päämärättömästi ja puolivahingossa pistäydyttiin ensin aasialaisskorttelissa Rue Saint Annella. Olin lukenut Hesarista, että Sapporo-ravintolasta saa Pariisin parasta ramen-keittoa. Kuvittelemaani soppajonoa ei tosin ollut kyllä ravintolan eteen kertynyt, vaikka artikkelissa varoitettiinkin ruuhkasta. Itse asiassa paikka oli tyhjä – niin kuin oli melkein kaikki muutkin ravintolat tällä kadulla, elleivät olleet kokonaan kiinni. Ja kello oli kolme päivällä.
Höyryävä kulho kiikutettiin siis nopeasti eteeni ja olihan se hyvää, mutta ei mitään erityisen mieletöntä. Toisaalta en tiedä mihin verrata kun kyseistä keittoa en ole kai ennen edes syönyt. Laurin gyozat tosin olivat erinomaisia ja mietinkin, että tälle kadulle pitää tulla joskus vielä uudestaan! Japanilaisen keittiön ystävänä oli siellä nimittäin aika monta kivannäköistä kaveria vierivieressä. Miettikää mitä makuelämyksiä ne saattoivatkaan pitää sisällään!

 

Korttelin päätyttyä tupsahdimmekin jo Louvren lähettyville. Kävelimme kaarevien holvien alta aukiolle, mikä kai salpaa jokaisen ensikertalaisen hengityksen. Kuinka iso tuo entinen palatsi olikaan! Ja lasipyramidi siinä keskellä aukiota. Koitin polkea mieleeni pakostikin nousevat Da Vinci –koodi mielikuvat siitä. Tämä paikka oli paljon parempi näin, kun on itse paikalla.

Paikalla monen muun kanssa, nimittäin Ihmisiä oli kyllä kaikkialla, käveli, istui, nauroi, otti kuvia ja nukkui. Pistin tosiaan merkille, miten moni ihminen oikeasti nukkuikaan – tai lepuutti silmiään. Tuskin mistään REM-unesta oli kyse, mutta kuitenkin. Jotenkin suloista.

  

Kävelimme puiston läpi ja pitkin Rue De Rivoli katua, ostimme Crêpesit kojulta ja katselimme kaikkialle. Pariisisaa riittä kyllä pällisteltävää.
 
Kun lopulta tähän kaikkeen, mutta ei kuitenkaan tavallaan mihinkään oli kulunut jo lukuisia tunteja ja kilometrikaupalla kävelyä, katsoimme parhaaksemme palata hotellille. Oli jo ilta ja flunssa upotti minut kuin kivenlohkareen sängynpohjalle nukkumaan. Piti kerätä voimia seuraavan päivän tulevaa Disneyland koitosta varten. Ja se vaatiikin sitten kokonaan oman postauksen osakseen 🙂
 

 

Nyt olen jo kotona ja kiiruhdan näkemään ystäviäni! Hyvää pääsiäisen alkua kaikille 🙂

 

 

 

Matka toteutettu osittain yhteistyössä Tjareborgin kanssa

Kommentit (25)

  1. Nad
    klo 18:56

    Tajusin juuri, että viime Pariisin reissustani tulee kesällä kuluneeksi kahdeksan (8!) vuotta. Tilanne täytyy korjata asap. Ainakin ennen kuin pyöreä kymppi pärähtää mittariin..

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:08

      No on sekin parempi kuin ei käyntiä ollenkaan 🙂 Ihmettelin itse, miksi minullakin meni niin kauan sinne päästä 🙂

  2. Henna
    klo 19:10

    Ihana tuo valkoinen takki! Ja kauniita kuvia taas kuten aina 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:09

      Se on kyllä ihanan raikas! Kiitos 🙂

  3. Riina
    klo 20:59

    Pariisi on kyllä ihana paikka<3 Oltiin viime keväänä samoihin aikoihin, pariisi on kyllä kaunis keväällä. Hassua, käytiin luultavasti tasan samalla kojulla ostamassa nutella-banaani crepit! Tuli kyllä käveltyä ihan sikana tuon matkan aikana, taxit on niin kalliita ja liikenne niin kaoottista välillä, että on melkein nopeampi kävellä paikasta toiseen.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:09

      Olen ihan hullu crepsien ystävä! Tuli syötyä niitä joka päivä! 😀

  4. Milperi
    klo 21:14

    Oi, sä sovit Pariisiin kuin nenä päähän! Oot ainakin yhtä kaunis kun Pariisi; lumoava ja silti jotenkin vähän salaperäinen. Sun ottamat matkakuvat (ja muutkin kuvat) on upeita ja voisin ihastella niitä vaikka miten kauan!

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:10

      Voi että, olipas aivan älyttömän ihanasti sanottu! Isot kiitokset sinne <3

  5. mmarjj
    klo 21:51

    Tuo kello kolme iltapäivällä on juuri se syy miksei ko. ravintolassa ollut jonoa. Kello kolme kun ei ranskalaisittain ole mikään aika syödä ja turistiravintoloita lukuunottamatta raflat ovatkin kiinni. Harmi ettet pitänyt keitosta. Tuohon japanilaiskortteliin kyllä kannattaa ehdottomasti palata, tarjolla on todellakin makuelämyksiä ja pariisilaisittain vielä aika kelpoon hintaan!

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:16

      Näin mekin käsitimme tosiaan pian 🙂
      Ja kyllä minä keitosta pidin 🙂 Se ei vain ollut ihan niin mieletöntä kuin ehkä odotin 🙂 Ehdottomasti palaan vielä kyllä japanilaiskortteliin!

  6. Miia
    klo 22:01

    Ihania kuvia ja ihana toi valkoinen takki. Mistä ostit sen?
    Mä pidän paljon sun blogista, millä objektiivilla näitä kuvia on otettu?

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:13

      Kiitos paljon 🙂 Takki on Vilan (Object Collectors Item -liikkeestä) ja kuvat on otettu Canonin 85mm 1.2 objektiivilla ja 24-105mm objektiivilla

  7. Vilma Anna
    klo 17:13

    Hei aivan ihania kuvia, taas kerran! Ja mistä muuten oot ostanu ton hatun, on tosi ihana ja ton tyyppistä oon just yrittäny etsiskellä, ei vaan oo sopivaa vielä sattunu löytymään. Ja oliko mahdollisesti vielä muita värejä ku toi musta?
    Sun asukokonaisuuksista saa muutenki aina kivoja vinkkejä omiin valintoihin, ja kiitoksia taas ihanasta postauksesta. 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:21

      Hattu on BikBokista, tosin jo miltei puolivuotta sitten hankittu. Muistaakseni oli oranssina ja mustana 🙂

      Kiitos itsellesi kun luet 🙂

  8. Katja
    klo 12:33

    Mistä oot ostanut valkosen takkin?

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:23

      Object Collectors Item -liikkeestä 🙂

  9. katja
    klo 12:36

    Haluaan takasi pian.<3

  10. Mrs.V
    klo 12:35

    Oot vaan ihan hävyttömän kaunis! 🙂 Amusez-vous bien à Paris! <3

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 15:56

      <3

  11. LauraKaa
    klo 20:29

    Sulla on kyllä aina todella kauniita kuvia :). Sinut voisi lähettää kyllä kiertämään maailman jokaisen kolkan kun osaat niin hyvin aina vangita paikkojen tunnelmaa yms. 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 15:55

      oi <3 Ihanasti sanottu!

  12. jenski
    klo 09:53

    Ahh miten hienolta Pariisi näyttää sun kuvissa. 🙂 Ja niinkuin joku tuossa kerkesi sanomaankin, ranskalaiset syövät aina 12-1 välillä ja 3 ollaan jo siestalla tai takaisin töissä 🙂 Ihana blogi ja kaunis nainen! t. pohjoisranskassa asuva ei pariisi- fani 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 15:56

      Ensi kerralla pitää muistaa ranskalaisten syömisajat paremmin 🙂

      Kiitos 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.