Pysytkö pystyssä

Tänään nousin normaalia aikaisemmin, mikä tarkoittaa siis ennen yhtätoista, mikä on aika hurjaa.
Aurinko paistoi virkistävästi, joten lähdin hyvillä mielin hoitamaan asioita ja tapaamisia kaupungille.

Hyvätuulisuuteni päättikin jäädä sisätiloihin, nimittäin jo ensimmäisillä metreillä mitkä ehdin ulkona ottaa kaaduin, anteeksi siis lensin kirjaimellisesti kaaressa, rähmälleni ihanan kuraiselle ja niin pehmeän hiekkaiselle asfaltille.
Minkäs teet kun tuolla ulkona hallitesee jääkausi ja siellä tarpominen vaatisi melkein jonkun selviytymisoppaan.
Onneksi kaatumiseni sen ihanan huudon säestämänä, mikä oli kaikkea muuta kuin naisellinen pieni kiljaisu oli sen verran huvittava, että sain nauraa koko matkan linkatessani autolle.

Nyt ollaan taas turvallisesti siätiloissa ja yritän olla tarpeeksi urhea, että jaksaisin kohta yrittää salille pääsyä.