Tukkani talviaika

 

Sitä mukaa kun lehdet kellertyvät, illat pimentyvät ja kelloja aletaan siirtelemään taaksepäin, siirtyy myös tämä pää talviaikaan. Kohti sitä tummempaa kautta.

On vaikea muistaa milloin viimeksi hiukseni olisivat olleet näin vaaleat! Portugalin auringon jälkeen aloin viimeistään näyttämään hieman jo siltä, että olisin hukannut oman pääni heinikkoon, joten lampsin luottokampaajani Nooran hoiviin Bow:n penkille ja pyysin tummempaa pohjaa.

Ero ei ole (taaskaan) huomattava, mutta mitä kampaamokäynteihin tulee; radikaalit muutokset eivät ole koskaan olleetkaan se minun juttuni.

 

Pakko kuitenkin myöntää, että olo on kotoisampi hieman tummemmassa tukassa.
Kesällä vaalea oli kiva, mutta ehkä olen hurja ja menen tästä talvea kohti vieläkin tummempana.

Kommentit (6)

  1. milkainnamaariablogi Kirjoittaja
    klo 12:48

    Voisin hyvinkin kuvitella sut tummissa kutreissa, vaikka vaalea näyttääkin sulla hyvältä! Itse näin täysin blondina voin sanoa,että olisi ihana saada vähän vaihtelua hiustenväriin. Itselleni ei kuitenkaan muut värit sovi ja vaalean sävyillä leikkiminen on lähes huomaamatonta hiuksissa. Kovin turhauttavaa!

    1. JULIA Toivola
      klo 14:35

      Totta! Blondit ystäväni tuskailevat aina välillä saman ongelman parissa 🙂

      Minäkin niiiin usein haluan tummempaa/vaaleampaa, mutta aina palaan siihen turvalliseen välimaastoon missä on ehkä ihan hyvä kuitenkin olla.

  2. noora Kirjoittaja
    klo 12:54

    Mun on nyt aivan avautua 😀 Oon seurannu sun blogia niin monia vuosia etten osaa ees laskee takaperin. varmaan siitä asti ku alotit bloggauksen! Muistan ku selitin kavereille sun blogista ihan innoissani sillon kun et vielä ollut niin suosittu:D oot niitä harvoja bloggareita jolla ei ole ns noussut pissa päähä. Oot tosi rennon olonen etkä semmonen hienosteleva jäykkis. Ja ihailen sun hiuksia ylikaiken 😀 Jokainen sun postaus on hyvä eikä mitenkään väkisin väännetty. Ja sun instagrammi saa mut aina hyvälle tuulelle ku kattelen sun matka päivityksiä 😀
    Joten kiitos! 🙂

    1. JULIA Toivola
      klo 14:37

      Tiedätkö, luin tämän kommentin kolme kertaa! Niin ihana <3
      Kiitos päiväni piristämisestä ja erityisesti siitä, että olet täällä jaksanut hengailla näköjään aivan mielettömän kauan! Jo vuosia! Ihan uskomatonta. Kiitos :):)

  3. Jem Kirjoittaja
    klo 13:50

    Voisin kompata edellistä kommentoijaa! Aloitin sun blogin seuraamisen juuri kun aloitit bloggaamisen ja hävettävän vähälle on minunkin kommentoimiseni jäänyt. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikutat niin mukavalta ihmiseltä, rento, hauska (vähän outo, just how I like it xD), sekä fiksu. Lisäksi olet todella kaunis! 🙂 Syy miksi yhä seurailen on tosiaan se, että olet säilyttänyt ”jalat maan tasalla” etkä ole muokannut itseäsi en mukaan, kun blogin lukijamäärät ovat muuttuneet. Kivaa, että sulta tulee välillä myös semmosia höpsöjä juttuja ja Laurikin vaikuttaa niin hauskalta. Siteeraan välillä omalle poikaystävälleni sitä ”kiipeän sinuun kuin apina banaanipuuhun”-juttua XD

    Hyvät päivänjatkot 🙂

    1. JULIA Toivola
      klo 16:01

      hahahah ihanaa <3 Olet selkeästi ollut alusta asti mukana, kun muistat vielä apina banaanipuuhun jutut ym ym 🙂

      Kiitos mielettömän ihanasta kommentista ja siitä että luet vireläkin. Arvostan paljon 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.