Vielä vähän perunaa.

Heti siitä hetkestä alkaen kun ne multaiset pikku pallerot rantautuu perusperunoiden väliin, alkaa niitä löytyä tästä minun lautaselta melkein päivittäin- tai useasti päivässä. Voisin siis elää uusilla perunoilla. Mieluiten pelkillä perunoilla ja voilla, mutta välillä pitää tunkea sekaan jotain oheistavaraakin mm. tuon miehen mieliksi. Kauhean vaativa.

Eilinen oheistavara oli naudan sisäfilee, pippurikastike, salaatti ja perunoiden kanssa suikaloituna porkkana ja salottisipuli, sekä papuja jotakuinkin sellaisenaan. Normaalistihan en lähtisi täydellistä perunaani edes suikaloimaan, sehän menettää koko pienen perunan pointtinsa siinä, mutta kun tarjolla ei ollut tarpeeksi miellyttäviä yksilöitä päädyin tähän kasvispeti vaihtoehtoon.

(Nyt kun olen selittänyt jo kahden kappaleen verran pelkästä perunasta voimme ehkä siirtyä itse asiaan).

Tarvitset.

Naudan sisäfilettä
valkosipulia
tuoretta timjamia
voita
suolaa, pippuria

Juurespeti:
4 perunaa
2 porkkanaa
2 banaanisalottisipulia
kourallinen vihreitä papuja.

Kastike:
voita
1 dl vettä
1 rkl lihafondia
1 tl Dijon-sinappia
2 rkl konjakkia
2 dl kermaa
2 tl mustapippurirouhetta
suolaa

Ensin otin lihan huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistamista. Sitten pesin, kuorin, leikkasin, suikaloin ja annostelin kaiken muun valmiiksi. Olen sen verran hyvä sähläri, että tulee aina hirveä kiire ja melkein paniikki ruuanlaiton hektisimmillä minuuteilla ja tämä auttaa pitämään keittiön edes jotenkin siistinä ja estää ruuan palamasta useimmiten pohjaan.

Tarkoitus oli esikeittää kasviksia ja tunkea ne sitten uuniin, mutta minähän unohdin ne sinne kattilaan. Ihan hyviä niistä tuli kyllä silti. Ensin keitin porkkanoita, sitten lisäsin perunat ja lopuksi pavut. Huomatessani ettei uuni enää onnistu, heitin vielä sipulitkin joukkoon otin hellan pois päältä ja jätin ne sinne hetkeksi kaikki lillumaan.

Kastikkeen aloitin freesaamalla pippurit voissa, lisäsin desin lihalientä ja konjakin. Annoin kiehahtaa ja lisäsin vielä kerman, sekä suolan. Annoin kiehua hiljalleen n.5 min. Lopuksi lisäilin vielä lisää kermaa, koska kastike oli makuuni hieman liian vahvaa.

Pihvejä hieman litistin, koska muuten niitä palloja ei olisi ikinä saanut pannulla kypsiksi viidessä minuutissa. Suolasin ja pippuroin pihvit molemmilta puolilta ja laitoin kuumalle pannulle sulaneen voin (mitä laitoin paljon) joukkoon. Viereen tuoreita timjaminoksia ja sellaisenaan (kuorineen päivineen) keskeltä halkaistu valkosipuli. Paistoin pihviä muutaman minuutin per puoli samalla lusikoiden paistorasvaa pihvien päälle.

Kypsyttyään asettelin pihvin kasvisten päälle, (mitkä olin jo jossain vaiheessa kattilasta pois ottanut ja lisännyt vähän sormisuolaa) hieman pippurikastiketta ja viereen salaatti. Pannulla makua antanut valkosipuli on myös tietysti syötävää. Valkosipulin kynnet on kypsynyt pehmeiksi ja ne lähtee helposti kuoresta irti. Menee mielettömän hyvin pihvin kanssa.

Tämä taisi olla kotiruuista herkullisin vähään aikaan. Muutoin meillä on tässä lähiaikoina tehty lohta ja uusia perunoita, sekä vielä kerran uusia perunoita ja naudan sisäfilettä. Plus parsa, ah rakastan myös parsaa.

 

Kommentit (23)

  1. sinnasofia
    klo 11:37

    Mä oon täällä ihan kateudesta kankeena kun sä teet niin ihania ruokia aina x).

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:05

      Voi on niitä epäonnistumisiakin paljon 😀

  2. Elina
    klo 14:42

    Osais itekin kokkailla noin hienosti. Noi on tommosia ravintolan ruoka-annoksia! 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:05

      Yllättävän helppoa se on, ei muuta kun harjoittelemaan! 🙂

  3. Reetta
    klo 15:30

    Nams, taas oot loihtinut niin herkullista ruokaa 😛

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:06

      Yritän 🙂 kiitos.

  4. Senja
    klo 15:45

    kylmäsavulohi ja uudet perunat ovat ihan ehdoton lemppariruoka! tilliä ja ruohosipulia vähän eikä muuta tarvita 🙂 onneksi ei, nimittäin mun taidoilla ei olisi toivoakaan tämmöisistä annoksista 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:07

      Nam! Ihan varmasti osaisit tällaisetkin loihtia, kannattaa kokeilla!

  5. anskusiili
    klo 17:09

    Sinä kyllä osaat tuon esillepanon! : ) Itse pilaan aina herkullisenkin ruoan länttämällä sen keskelle lautasta epämääräiseen kasaan.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:08

      Katson liikaa kokkikilpailu ohjelmia 😀 Sieltä saa hyviä ideoita.

  6. NooraH
    klo 20:19

    Moikka!
    Olen tässä pitempään jo ihastellut ihania ruokiasi + blogia yleisesti, joka on pelkkää mahtavuutta!

    Haluaisin esittää sellaisen kysymyksen, että miten olet saanut miehen syömään noin usein ja paljon kasviksia?
    Meillä mies kutsuu kasviksia ja yrttejä ”rehuiksi” ja kiroaa aina, ettei niitä suostu syömään. Olen muutamaan otteeseen pistänyt parsakaalia yms. ruuan joukkoon ja tunkenut esimerkiksi tortillejoen väliin salaatteja ne hän on syönyt, mutta napisten. Omaan ruokavaliooni on aina aiemmin kuulunut todella kasvispainotteista ruokaa ja koska mieheni on noin ronkeli kasviksien kanssa oma hyvinvointini on jäänyt taka alalle. Aika ei yksinkertaisesti riitä tekemään kahta eriruokaa (eikä se rahapussillekaan olisi hyväksi). Jos sinulla on siis taikakeinot miesten salaattien ja kasvisten syöntiin niin olisitko kiltti ja kertoisit kuinka se onnistuu 😀

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:18

      Kiitos paljon ihana 🙂

      Selitän aina ummet ja lammet miten terveellisiä ja välttämättömiä ne on 😀 Onneksi Lauri ei ole hirveän nirso, mutta joissain asioissa (esim kalassa) voi mennä vuosikin ennen kuin lämpenee. Yleensä vaan teen jotain mistä se ei muka pidä niin herkullista ja pakotan sitten maistamaan.
      Toinen voi myös olla se, että syömme aina vaan enemmän ja enemmän ulkona ja uusissa ravintoloissa mistä ei välttämättä aina saa sitä perus pihviä ja muussia. Monet ystävistämme ovat myös ravintola-alalla ja osaavat arvostaa hyvää ruokaa, joten veikkaan että Laurin on pakko ollut totutella muutenkin kuin vain minun painostuksesta 😀

      Ei tässä nyt hirveästi ole vinkkejä jaossa, mutta toivottavasti onnistut vielä joskus 🙂

  7. Nina
    klo 23:04

    Mitäs mää söin.. ai niin makaronia. 😀
    Ihanaa kun jaksat noin hienoa safkaa laittaa! Jaksaispa itsekkin nähdä vaivaa (ja ollappa rahaa laittaa) ja kasailla tuommoisia gourmet-aterioita.
    Ihan fiiliksissä uusista perunoista aah. <3

    xoxo Nina

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:20

      Kyllä meilläkin välillä mennään matalamman aidan alta. Juuri tein jauhelihakeittoa (ainekset yht 6e) 😀

  8. crt
    klo 23:49

    naminam, näyttää herkulliselta. 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:21

      Kiitos 🙂

  9. suvi
    klo 01:31

    Syötävän hyvännäköistä ruokaa, nam!<3 Voisitko joskus tehdä postauksen ruoan maustamisesta? Osaan käyttää vain suolaa ja pippuria, joten sellainen olisi todella avuksi.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:23

      Se voisi olla ihan mielenkiintoista. Maustehyllyni (ja muut kaapit) pursuaa mausteita! Raahaan myös aina ulkomailta kaikenmaailman eksoottiset pippurit sun muut 😀 Eli hyvä idea!

  10. minj
    klo 14:25

    Sun tekemät ruoka-annokset on aina ihan mielettömiä taideteoksia, ei voi muuta ku ihailla.

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 17:23

      Voi kiitos paljon! Ihanaa palautetta 🙂

  11. JULIA Toivola Kirjoittaja
    klo 17:27

    Poistin vahingossa kommentin missä kyseltiin tuosta valkosipulista, eli tosiaan leikkasin sen kahtia (sivusta, eli poikkisuuntaan) ja ihan kuorineen päivineen. Annoin sen siinä paistua piphvien mukana ja vähän enemmänkin aikaa. Sen voi syödä sitten niin, että ”kaivaa” pehmentyneet valkosipulit sieltä kuoresta pois ja syö vain sellaisenaan. Ei ole voimakas maku, kun on kypsynyt tarpeeksi 🙂

  12. Elina
    klo 19:10

    Oih. Kiva täältä Afrikan pusksasta katella ruokapornoa. Hirvee nälkä iski. Ihana blogi sulla ja oot tosi kaunis 🙂

  13. Marjo
    klo 22:39

    Oih, ois ihana olla sun mies ku sais tommosia ruokia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.