Viereisessä pöydässä..

Kommentit (28)

  1. Linda
    klo 15:17

    Millä muokkaat kuviasi?

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:39

      Pixlr.com

  2. Kia
    klo 15:29

    Tiedän kyllä mistä puhut. Pöydät ovat ihan liian lähekkäin ettei oikein mitään syvällisempiä itse kehtaa jutustella. Viereiseen pöytään usein sattuukin joku kunnon kälkättäjä, joka ei kainostele 😀 Pork bunit ehdottomia suosikkeja, nam!

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:39

      Näin se aina menee! 😀

  3. Haidi
    klo 16:20

    Luin vuosia sitten blogiasi, mutta lopetin sen lukemisen ja nyt olen viimeisen kk pohtinut miksi ihmeessä se vaan jäi. Blogisi on ihana ja tyylisi upea, erityisesti tapasi kirjoittaa on jotenkin ihanan erikoinen (:
    terkuin yksi takaisin eksynyt :>

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:41

      En yhtään ihmettele jos lopetit pari vuotta sitten blogini lukemisen (se oli surkea silloin :D)
      Kiva kun löysit takaisin!

  4. Veera E.
    klo 17:10

    Kirjoituksiasi tulee luettua aina hymyssä suin! Ei sen takia, että kirjoittaisit jotenkin hassusti vaan Sinulle vain sattuu ja tapahtuu! 😀 Piristit päivääni taas tälläkin viestillä!

    t. Veera

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:41

      haha, se on kyllä totta – aina sattuu ja tapahtuu. Kiitos 🙂

    2. L
      klo 20:30

      Ei millään pahalla Veera, mutta tuon oman blogin linkkaaminen joka kommenttiin ties minkä sanojen yhteyteen on ärsyttävää.

  5. nata
    klo 17:59

    Heh, siks istutaanki AINA baaritiskillä!

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:42

      Sielläpä minäkin sitten tästä eteenpäin! 😀

  6. Puppe
    klo 19:17

    Itse jouduin Gaijinissa kuuntelemaan viereisessä pöydässä istuneen naisen tuntikausia jatkuvaa valitusta osaamattomista, vastuuttomista ja mahdottomista kollegoista töissä, aivan kaikki oli työpaikalla pielessä. Teki mieli aterian lopuksi tokaista, että vaihda hyvä ihminen työpaikkaa, jos sitä oikeasti niin inhoat. En toki kehdannut. 😀 Gaijin on mainio ravintola, mutta pöydät ovat todella liian lähekkäin. Eikä meinaa itse kehdata keskustella pöytäkumppanin kanssa mitään, ettei häiritse höpötyksellään toisia, melkein omassa sylissäsi istuvia vieraita ihmisiä…

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:46

      haha 😀 Voi kyllä tosiaan teki mieli tokaista vähän yhtä sun toista viereiseen pöytään, mutta olisin varmaan (heidän humalatasostaan päätellen) saanut sellaisen kälätyksen aikaan, että viimeistään koko ravintola olisi ärsyyntynyt.

  7. Riikka
    klo 19:25

    Osaatko sano kuinka kauan ennen haluttua ruokahetkeä tuonne Gaijiniin pitäisi tehdä pöytävaraus? Riittääkö pari viikkoa?

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 19:51

      Riittää varmasti 🙂 Meillä ei ollut pöytävarausta ollenkaan, mutta onneksi muutama pöytä oli vapaana kun tultiin n. tuntia ennen sulkemis aikaa 🙂

      Suosittelen kuitenkin varaamaan sen pöydän. Aika arpapeliä pyllähtää vaan paikalle 🙂

  8. Janina
    klo 19:41

    Mie luen sun blogia ahkeraan, joka päivä käyn katsomassa ja aina innolla odotan uutta postausta! Ikinä en kenenkään blogiin kommentoi, mutta on jo niiiin monesti tehny mieli sanoa, että sun blogi on ihan PARAS! 🙂 On niin kiva lukea sun tekstiä ja kuvat on aina laadukkaita. Tää on mun ihan lemppariblogi, piristää kummasti! Kiitos. :))

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:38

      Kiitos, kiitos paljon 🙂
      Olen hurjan iloinen, että tulit kommentoimaan. Se puolestaan piristää minua 🙂

  9. Naima
    klo 22:41

    PS. Blogisi on parhaimmistoa myöskin mainosten vähyyden vuoksi, eikä ole liiemmin näkynyt ”Nelly-kollaaseja” yms yhteistyöjuttuja. Siitä suuri plussa, sekä persoonallinen kirjoitustapa 🙂

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:39

      Olen aika tiukka mainosjuttujen suhteen, mutta muutamia yhteistyöjuttuja kyllä löytyy. Sellaisia mistä itse pidän 🙂

  10. Nina
    klo 12:25

    Sääli heitä, jos pojista sattuukin sitten hinttejä kuoriutumaan. On kasvun paikka sitten rouvillakin. Ehkä säälin myös sellaisia, joilla on noin jämähtäneet sukupuolikäsitykset ja hämmästyn ajatusta, että väkivallalla ratkotaan ongelmia. En nimittäin usko, että humalakaan pistää kenenkään päähän uusia ajatuksia– ne piilotellut vaan tulevat esiin.

    Monesti on muuten ravintolassa toivonut, ettei pöydät olisi niin lähekkäin. Joskus olen sivusilmällä huomannut, että kylläpä nousee päitä, kun ääneen mainitsin että ”entäs sitten jos olenkin homo” keskustellessani suvaitsemattomuudesta siskoni kanssa…

    No kukin tavallaan, olen toisaalta itsekin aikamoinen salakuuntelija.

    xoxo Nina

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:41

      Mietin ihan samaa tuosta, että mitä jos pojista kuoriutuukin äidin ”pahin painajainen” Ehkä silloin tosin käsitykset voivat muuttua. Ei sitä koskaan tiedä. Toivottavasti.

  11. Chrisu
    klo 13:04

    Julia näin susta unta. Oltiin yhdessä etelä-afrikassa. Kuulostamatta creepyltä, harmitti niin vietävästi että ajelumme avoautolla jylhissä maisemissa olikin unta. Kiitos siis matkakuumeen ruokkimisesta !! 😉

    Kiitos mahtavasta blogista ja elämänasenteesta!!!

    1. JULIA Toivola Kirjoittaja
      klo 13:43

      oooi! kuulostaa kivalta, olisin halunnut nähdä vastaavanlaista unta! (minun unessani testasin jotain uusia pahanmakuisia kapselikahveja – ei ollenkaan niin hauskaa!)

      Kiitos kivasta kmmentista 🙂

      1. Heidi
        klo 03:10

        Olen todella huono kommentoimaan blogeihin, mutta nyt on pakko! Makin nain susta unta ja tosiaan siella Etela-Afrikassa myos! Unessa olin ystavienikanssa, oltiin vuorilla jollain talolla, ja siina ylapuolellahan oli sun tuttavien talo ja sina uima-altaan reunalla istuskelemassa. Jostain syysta liityttiin teidanseuraan viettamaan iltaa. Pitkasta aikaa todella ihana uni 🙂

  12. Jeejeee
    klo 09:45

    Olin työharjottelussa gaijinissa, ja arvaa vaan kuinka ystäväni kanssa salaa napsimme aina noita pork buneja taka keittiössä!!:DD haha ne on vaan niin parhaita

  13. Annika
    klo 00:06

    Noi pork bunit!! Ihan parhautta! Ja nyt kun muistutit niin täytynee varmaan varata seuraavalle Suomen reissulle pöytä Gaijiniin 😛

    Aloin muuten miettimään miksi mä en muista tota pöytien läheisyyttä ja tajusin noloissani että johtuu varmaan siitä että olin siellä duuniporukalla ja me taidettiin nimenomaan olla se ”äänekäs pöytä”…. Onneks meillä kyllä sentään (toivottavasti) oli ihan sivistyneet ja mukavat keskustelut…

  14. Saara
    klo 14:27

    Juuri puhuin siskoni kanssa, että Gaijinissa pöydät on liian lähellä ja suomalaiset tietty ahdistuu siitä heti. Minä mukaanlukien 😀 kun on tällainen kunnon rääväsuu niin ahdistaa, että toinen pöytä kuuntelee varmasti mun juttuja ja minä myös heidän. Chez Dominiquessa oli ihan sama juttu, maksettiin maltaita meidän vuosipäivä menusta ja koko illan joudun miettimään mitä sanon mistäkin – toki viinimenun ”pienessä” maistissa päätin antaa olla sitten jossakin vaiheessa 😉 ensi viikolla sitten Boulevard Socialiin ekaa kertaa, miksei kukaan käy siellä??

    Satuitko käymään Taste Of Helsingissä? se oli taivas!

    Kiitos mahtavasta blogista – ihana nähdä että näitä muitakin ”muut syö elääkseen, minä elän syödäkseni” – ruokafanaatikkoja löytyy. Hyvää ja maukasta juhannusta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.