EPÄTAVALLISIA LEMPIPAIKKOJA

Välillä tuntuu, että olen ääripäiden ihminen, vaikka kuinka koitan ymmärtää asioiden eri nyansseja.

Tällä kertaa mustavalkoisuuteni nostaa päätään esiin, kun kyseessä on kotini lempipaikat.

Olen aina tuntenut jotain mystistä vetoa lattioita kohtaan ja usein hoidan mm. kirjanpitoni, suurimman osan stailauspreppailuistani ja kirjoittamisestani lattialla häärien ja istuen.

Asiasta on minulle huomauteltu ja naureskeltu lukemattomia kertoja, muistutettu tuolien ja sohvien olemassaolosta, mutta jokin vaan vie minua lattioiden puoleen… kai siinä tilan tunnussa on jotain rauhoittavaa ja saan asioita nopeammin tehtyä kuin vaikkapa pehmeällä sohvalla istuen, jolloin melkeinpä heti  yläluomet alkavat kummallisesti painaa, tekee mieli kääriytyä vilttiin ja ottaa ihan pienen pienet powernapit, jotka usein saattavat hieman venyä…

Mutta! Nyt olen löytänyt itseni monen monta kertaa istumasta keittiöni työtason päällä (mitä varmastikaan ei oikeasti saisi tehdä, mutta my place, my rules).

Tavakseni on huomaamatta muodostunut seuraavanlainen kaava; töistä kotiin tultuani olen siinä istuessani hoitanut päivän rästihommat koneella pulkkaan (näissä usein vierähtää tovi jos toinenkin). Aamuisin olen siinä keitellyt kupin kahvia ja valmistautunut tulevaan päivään.

Kaikkein eniten kuitenkin juuri keittiön työtasolla istuen ja jalkojani heilutellen olen itsekseni hiljaa hymyillen fiilistellyt sitä, kuinka ihana kodista tulikaan rempparuljanssin jälkeen.

Ensi kuussa on luvassa kodin before & after-kuvareportaasi!

………………………………………………………………….

Kuvat: Mona Salminen

Paita ja farkut: Weekday