KORUTAIVAASSA

Taisin päästä korutaivaaseen tänään. Huh!

Vietin aamupäivän Korkeila Helsingissä ja pääsin tutustumaan Sif Jakobs Jewelleryn korumallistoon ja olisin h e l p o s t i voinut teleportata koko malliston omaan korulippaaseeni. 

Korut ovat aina olleet soft spottini, rakastan rakastan niitä. Voisin ihastella  niitä loputtomiin ja haaveenani olisi suunnitella jonain päivänä oma korumallistoni. 

Arkena käytän pieniä siroja koruja päällekkäin. Minulla saattaa usein olla korvakorut, kaulakoruja, sormuksia, rannekoruja ja nilkkakorujakin yllä samanaikaisesti. Juju on siinä, että valitsen siroja koruja ja vaikka käytän niitä paljon, kokonaisuus ei näytä liian raskaalta, kun korut siroutensa ansiosta ikään kuin sulautuvat asukokonaisuuteen. 

Sekoittelen huolettomasti myös eri materiaaleja keskenään, en jaksa pitää vanhanaikaisista ”koruetikeistä” kiinni; jos koru saa hyvän mielen kantajassaan aikaan, niin silloin ei ole mielestäni väärin yhdistää esimerkiksi hopea-ja kultakoruja keskenään. 

Juhliin tykkään pukea isot korvakorut, jotka mieluiten on varustettu kunnon bling blingillä. 

Perheessämme on ollut tapana juhlistaa merkkipäiviä koruilla. Tapanamme on myös ”merkata” onnistumisia koruilla. Kun aloitin mallintyöt ulkomailla, eivät hommat oikein heti saaneet tuulta purjeisiin ja jouduin ravaamaan tuloksetta monissa castingeissä. Kun sitten jonkun ihmeen kaupalla sain buukattua ensimmäisen kuvaukseni, soitin innoissani äidilleni, joka iloitsi onnistumista kanssani. Hän sanoi, että nyt menet ja hemmottelet itseäsi jollain ihanalla jutulla, olet sen ansainnut. Mietin pitkään mitä ihmettä oikein ostaisin itselleni, kunnes näin täydelliset helmikorvakorut vintage-liikkeessä ja ostin ne siltä seisomalta. Kaikissa itselleni ostamissani koruissani siitä lähtien on jokin tarina takanaan. 

Ensi viikonloppu tulee olemaan täynnä juhlia ja onnistumisen hetkiä ja jos lahjan hankinta on jäänyt hieman matti myöhäis-meiningiksi, tässä seuraavaksi Sif Jakobs-lempparini. Ihan vaan varuiksi inspiraatioksi  😉

Kirjainkaulakoru

Olen heikkona näihin. Myönnän. Onko söpömpää? Jos tuntuu hassulta pitää yllä omaa nimikirjaintaan, niin miksei valitsisi rakkaimpansa nimikirjainta? Tai pitäisi molempia?!

Pieni pallo-kaulakoru

Tässä korussa on jotain todella herkkää ja ajatonta. Käyttäisin sitä koko ajan. Sitä voi pitää missä tahansa tilaisuudessa ja vaikka se on erittäin siro, se on asukokonaisuudelle juuri täydellisen elegantti piste i:n päälle.

Korvarenkaat

Klassikko, joka tänä keväänä ja kesänä elää upeaa renessanssiaan. En osannut valita VAIN yhtä hoops-paria, sillä niitä löytyi mallistosta niin monessa eri mallissa ja koossa ja harakkana hamstraisin ne kaikki. Osasin kuitenkin tiivistää valintani kahteen. Molemmissa viehätti niiden modattu 80-lukulaisuus, joka näyttää superfreesiltä. 

Rannekoru

Kauniinpaa rannekorua saa etsiä. Tämä istuu ihan täydellisesti ranteseen, ihan täydellinen partypiece ja 

Sormukset

Siroja sormuksia ei ikinä voi olla liikaa. Niitä on ihana käyttää yksikseen tai kasata pinoksi. 

…………………

Kuvat: Miru Lehtinen