MINIMINILOMA

Tämä kesä menee pitkälti töitä (ja remppaa) tehdessä ja jos totta puhutaan, se ei haittaa yhtään, vaikka välillä meinaa iskeä kauhea fomo, kun seurailee kamujen lomakuvatulitusta somen feedeistä. 

Oman empiirisen tutkimukseni mukaan kesällä näin freelancer-töitä tehdessä on yleisesti rennompi ote ja enemmän aikaa säätää kaikki asiat huolella maaliin. Ehkä se, että päivät ovat niin valoisia ja tuntuvat ihanan loputtomilta, vaikuttaa asiaan, kuten myös se että tekee työtä josta nauttii hurjasti.

Olen täällä bloginkin puolella alleviivannut pieniä arjen luksustekoja, oli se sitten ihana vähän överifiini kahvikupillinen tai jotain konkreettisempaa. Koska olen periaatteen nainen ja koitan kuunnella omia neuvojani (sitä usein huomaamattaan unohtaa itsensä… pinttynyt, huono tapa, josta haluaisin päästä eroon), buukkasin staycationin hotelli Lilla Robertsiin ystävälleni Andrealle ja itselleni. 

Meillä oli superhauska 24h-hotellibreikki; pääsimme vihdoinkin kunnolla vaihtamaan kuulumiset (päivittäiset whatsapp-keskustelut eivät aina riitä), söimme hyvin, nauroimme, höpöttelimme aamuyöhön asti, nukuimme pitkään ja sikeästi (Lilla Robertsin lakanat ovat muuten ihan mielettömän tuntuiset, saisikohan niitä tilattua jostain?!), tilasimme aamiaisen huoneeseen ja pidimme brekkari-piknikin sängyllä ennen kuin checkkasimme ulos. 

Lomamoodiin päästäkseen ei aina tarvitse matkustaa kauas. Eikä lomailla tarvitse pitkiä aikoja rentoutuakseen, kunhan osaa kuunnella itseään ja päästää irti kiireestä tasaisin väliajoin.