MONDAY MUSINGS

Tänä kylmänä ja lumipyryisenä päivänä olen miettinyt paljon empatiaa.

Juonsin torstaina Contact Forumin (opiskelijarekrytointitapahtuman) lavaosuuden ja spiikkasin sisään toinen toistaan kiinnostavampia puhujavieraita. Kuuntelin jokaisen puheenvuoron ja sain niistä aivan valtavasti. Päivän päättyessä tuntui, että aivoni suhisivat ja halusin oppia, tutkia ja ammentaa lisää tietoa mm. modernista viestinnästä, tahdonvoimasta, tekoälystä, koodauksesta, rohkeudesta ja sisusta.

Sekä empatiasta.

Futuristi Perttu Pölönen piti hienon puheenvuoron tulevaisuudennäkymistä ja ensiksi, ihan huomaamatta (jopa vähän pavlovmaisestikin) ajatukset suuntasivat tekoälyyn ja robotteihin. Tulevaisuuden maisemissa totta kai ne ovat mukana, mutta pysähdyin Pölösen sanoihin, että empatia tulee olemaan tulevaisuudessa aivan mielettömän tärkeässä osassa.

Empatia määritellään näin: kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.

Kaiken teknologian, kiireen, suorittamisen ja tehokkuuden ihannoinnin jälkeen lämpö, välittäminen ja pehmeys tulee olemaan voimavara. Kaikki määreitä, joita pitkään on koitettu painaa villasella alaspäin ja koitettu unohtaa.

Tässä viileän suorittamisen ajassa ajatus tuntuu vallankumoukselliselta. Ja niin hyvältä, koska itse en ole mahtunut siihen kovaan muottiin, jota kouluajoista alkaen aina työelämään asti ollaan ihannoitu ja koitettu opettaa. Olen epäonnistunut sen muotin täyttämisessä täysin kerta toisensa jälkeen.

Ei tarvitse olla se 100%:sti kylmä piinkovauraohjus, että pärjää.

Pehmeitä arvoja saa olla ja niitä on rohkeasti vaalittava. Niistä kannattaa alkaa pitämään oikeasti huolta viimeistään nyt.

………………………………………………………………….

Kuvat: Mona Salminen

Ruutupaita: Zara / Farkut: Weekday / Sukat: AIM by Mia / Kengät: Minna Parikka