Joulu sinkkuna on voittajan valinta

Jos olet jouluna sinkku, voit nauttia kuin pikkulapsi – pelkkää hyötyä ja iloa, ei mitään vastuuta. Baaritkin ovat jouluna parempia.

Sain pyynnön kirjoittaa, minkälaista on olla sinkku jouluna. Kiitos aiheesta! Lisää toiveita voi laittaa tästä.

Sinkkumiehenä ensiajatukseni oli masentava. Vihaan joulua. Pariskunnat ostelevat toisilleen lahjoja ja höpöilevät takkatulen ääressä rumissa mutta söpöissä villapaidoissaan ja harrastavat joulusaunassa sellaista seksiä, mitä mä en Tinderistä nopeasti saakaan: merkityksellistä ja laadukasta parisuhdeseksiä.

Lähtökohta tonttulakin ylilämmittämissä ylikelaajan aivoissani oli, että jouluna pitäisi olla kumppani. Siten joulu, aivan kuin ystävänpäiväkin, alleviivaa epäonnistumistani kosmoksessa. Jouluhatutusta pahentaa se, että juhannuksesta alkaen kaikki tuntuvat kysyvän, missä vietän jouluni. Kun megaluuserina vastaan, että vanhempieni luona, moni vielä lyö lyötyä ja kysyy, onko vanhempieni koira Rufuskin paikalla (nimi muutettu). Sekin vielä. Kyllä, elämäni on siinä pisteessä, että vietän joulun vanhempieni koiran Rufuksen kanssa.

Vasta kirjoittaessani ehkä jouluilottominta blogitekstiä ikinä tajusin, että eihän se niin mene!

Joulun tarkoitus ei ole olla kumppanin, vaan läheisten kanssa. Ja rauhoittua. Jeesuskin oli sinkku. Ja otti joulut ihan chillisti.

Mielikuva tavoiteltavasta joulusta kumpuaa usein omasta lapsuudesta. Ei mulla lapsena mummolassa pyörinyt mitään gimmoja, tai miksi niitä silloin kutsuinkaan. Kuka asensi kumppanivaatimuksen päähäni? Vaikea syyttää Hollywoodiakaan, kun paras joulupätkä ikinä on nimeltään Yksin Kotona.

Joulun märehtiminen on roppakaupalla relevantimpaa, jos ei ole läheisiä ihmisiä elämässään, ja ihan ihkaoikea yksinäisyys vaivaa. Se onkin sitten niin diippi aihe, että onneksi nyt kysyttiin vain sinkkuudesta.

Joulu sinkkuna on voittajan valinta! Voi skipata kaiken ikävän ja pääsee ihan luvan kanssa poimimaan rusinat joulupitkosta. Ei ole pakko siivota ja koristella kämppää lattiasta kattoon, ellei huvita. Ei tarvitse jo juhannuksena ahdistua joulun menu’sta ja valvoa öitä juureslaatikkojen äärellä, ellei huvita.

Sen kuin menee vieraille kuin täyshoitomajataloon ja nauttii. Aina ajattelee, että pitäisi viettää enemmän aikaa läheisten kanssa ennen kuin on liian myöhäistä. No jouluna se on helpompaa ja herkullisempaa kuin koskaan.

Sinkkuna on mahdollisuus positiiviseen ja myös kassavirtapositiiviseen jouluun. Jouluvalmisteluhelvetin skippaaminen mahdollistaa, ettet jouluaattona ajattele perisuomalaisesti negatiivisen kautta: että huh, tämä melkein tappoi minut, mutta sainpa hoidettua – olen ansainnut taas paikkani elämässäni vuodeksi. Silloin ei haittaa, jos glögi kaatuu matolle tai lahjapiikkimatto on väärää väriä.

Rahallisestikin sinkkuus kannattaa. Ainakin miehenä. Ei tarvitse ostella viime tingan paniikissa ylihintaisia korvakoruja, joista kumppani ehkä voisi tykätä mutta tuskin tykkää mutta tuskin myöskään sanoo sitä. Sinkkumies voi vain vastaanottaa lahjoja. Äiti ymmärtää, ettei tule kalliita lahjoja. Pojalla on täysi työ säästää, jotta joskus olisi rahaa kumppaniin. Toki antamisen iloa ei voi mitata rahassa ja lahjoja voi sinkkunakin ostella – muttei tarvitse. Joulu sinkkuna on siis aivan kuin olisi lapsi! Pelkää iloa ja hyötyä, ei mitään vastuuta.

Olen nyt tapaillut kivaa naista kolmien treffien verran. Nähtiin eilen, siis aatonaattona. Asiaa pitkään ylikelattuani ostin naiselle joulukortin. Mietin onko se liian puskevaa, kun homma on ihan aluillaan. Mutta hän oli todella otettu ja sain häneltä ns. aineettoman lahjan täynnä antamisen iloa. Oli otettu kortista! Ihanaa. Aika pieni stressi verrattuna siihen, että pitäisi juuri oikeanlaisilla timanttikorvakoruilla pelastaa hiipuva parisuhde vuodeksi.

Toinen juttu minkä tajusin on, ettei jouluaikaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Kaupungit ovat tyhjiä. Voi mennä kahvilaan lukemaan kirjoja ilman kravattilounastajien länkytystä. Tai voi kokeilla itsensäpaljastamista, kaikki on mahdollista. Kaikki ovat appivanhemmilla jäykistelemässä.

Jouluna ei ole pakko matkustaa mihinkään juuri samaan aikaan, kuin koko muu maailmakin matkustaa. Toisaalta sinkkuna voi sanoa isotädeille soronoo ja lennähtää johonkin aurinkoiseen maahan, jossa ei ole joulusta tai appivanhempien miellyttämisestä kuultukaan. Kukaan ei vaadi läsnäoloa. Sinkkusetä ottaa Suomeen yhteyttä Facetimella palmun alta ja saa kaikki miettimään omia valintojaan.

Jouluna baaritkin ovat parempia. Melkein kuin lapsi karkkikaupassa. Baarit ovat täynnä sinkkuja, joista kaikki eivät ole lukeneet tätä kirjoitusta. He märehtivät yksinäisyyttään ja ovat valmiita korjaamaan tilanteen vaikka minkälaisella virheliikkeellä. Se virhe voit hyvin olla sinä.

Avain todelliseen joulumieleen on hylätä ajatus siitä, että jouluna pitää olla kumppani, ketä halia. Halikaa mummojanne, kavereitanne ja vanhempianne. Tai vanhempien koiraa, niin kuin minä teen. Hyvää joulua!

KOMMENTOI! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!