Kännipano pikkujouluissa

Pikkujouluissa tulee tunne, että jos ei pane ketään, on epäonnistunut.

Näin pikkujouluaikaan olen ajautunut keskustelemaan kännipanoista.

Oman kokemuksen mukaan kännipano ja pikkujoulut kuuluvat yhteen kuin säärten sheivaaminen ja ajatus, ettei halua antaa ekoilla treffeillä – se ei ole loogista, mutta silti niin yleistä. Pikkujouluissa ihmiset valtaa juhlamieli, jonka hyväksyttävänä lopputuloksena tuntuu olevan vain seksi. Juhlamieli on niin syvä, ettei tunnun olevan väliä, oletko varattu vai et. Jouluna annetaan kaikille, vaurauteen ja siviilisäätyyn katsomatta.

Kun seurustelin, en ikinä lähtenyt pikkujouluissa pettäjien jengiin. Se ei estänyt naisia nappaamasta kädestä kiinni ja vetämästä firman neuvotteluhuoneeseen kahdenkeskisiin kehityskeskusteluihin. Kun sanoin ei, olin selvästi kuin pakana lahkobileissä – miksi edes tulit, jos et aio panna ketään? (Sinänsä hienoa, että nainen tekee aloitteen, kuten aiemmin kirjoitin)

Vallalla on siis käsitys, että pikkujoulujuhlien kuuluu johtaa seksiin. Harvemmin kuulee, että hei olin pikkujouluissa, lähti aivan lapasesta ja päädyin sopimaan kivan kollegan kanssa ekat treffit ensi viikolle. Selvyyden vuoksi pikkujouluaikaan Suomessa voisi liputtaa ja kalenterissa voisi lukea ”kansalliset kännipanoviikot”.

Olin pari viikkoa sitten pikkujouluissa. Juhliin mennessäni olin ihan normaalilla tuulella. Mietin, että huh ei jaksaisi tänään bailata, mikähän meno, ja vetääköhän se yksi apina taas kammojurrit ja alkaa länkyttää pomolle. Illan edetessä pikkujouluhenki kuitenkin valtasi minut. Vaikka oli ollut ihan kivaa, juhlien loppupuoliskolla tuli tunne, että jotain uupuu. Sellainen hidas, hieman puristava tunne.

Huomasin, että aloin skannata juhlien naisvieraita aivan uusin silmin. Ensin puoliviattomasti. Mutta jonkin ajan päästä mietin ihmisistä lähinnä, että olisikohan tuossa hyvä seksikumppani tälle illalle. Ja löytyihän sitten nainen, joka tanssi selvästi samaa tanssia. Ajauduimme keskustelemaan kahdestaan, kunnes aloimme miettiä, jaksaako lähteä jatkoille muiden kanssa, kun se yksi apina oli aivan kammojurreissa ja länkytti jo pomollo. Vai keksittäisiinkö jotain muuta… Pikkujouluajan seksitonttu istui hartioillamme. Siinä olisi varmaan ollut iskun paikka.

Mutta. Mun piti käydä vahaamassa partaani (nenän puuteroimisen vastine) ja aloin miettiä. Mitäs tässä oli tapahtumassa ja miksi? Halusinko kännipanoa oikeasti? Olisiko ollut parempiakin vaihtoehtoja?

Keskustelut eivät jäisi historian kirjoihin argumentaation kukkasina. Olimme puhuneet viimeisimmän tunnin siitä, kuinka hienolla alalla työskentelemme, paitsi että asiakkaat pilaavat sen. Hohhoijaa. Kännipano on aina melko huonoa seksiä. Sitten sählätään vieraan ihmisen kanssa, jäädäänkö yöksi vai ei. Toivon aina, että ei, mutten halua loukata. Aloin miettiä, oliko kämppä siisti, vai jäikö partakarvat ympäri lavuaaria, kun valmistelin myöhässä juhliin lähtöä? Olin todella väsynyt. Ihaninta olisi saada mennä kotiin, sisäänhengittää joku hampurilaisateria yhdellä henkäisyllä, mennä romanttisesti sänkyyn läppärin kanssa ja nukahtaa sotasarjan hellään äänimaailmaan. Jos nainen kerran oli kiva, miksen pyytäisi tätä treffeille?

On käsitys, että pikkujouluista kuuluu päätyä saatille. Minulle tuli juhlissa tunne, että jos lähden juhlista yksin kotiin, olen epäonnistunut ja koko yhteiskunta nauraa minulle. Yksin kotiin lähteminen virallistaisi rinnan alla kuplivan epäilyksen, ettei kukaan halua minua ja että tulen kuolemaan yksin. Siihen reagoidaan sitten panemalla. Eikä mikään muutu.

Petin seksitontun luottamuksen. Tein niin radikaalin toimenpiteen, että kuuntelin itseäni ja tein niin kuin halusin. Ei kännipanoa. Menin kotiin nukkumaan hampurilaisaterian viereen ja pyysin seuraavana päivänä naista treffeille. Ehkä tuli leikittyä vaikeasti tavoiteltavaakin – hyvä hämäys.

Pikkujouluissa voi panna. Kännissä voi panna. Pikkujouluissa voi panna kännissä. Eihän siinä mitään. Mutta kannattaa olla sekoamatta tilanteesta ja ylläpitää valinnoissaan jonkinlaista normaalia laatuasteikkoa. Esimerkiksi: Haluanko lähteä panemaan, oli sitten pikkujoulut tai ei? Olisiko hän kivaa seuraa? Onko kunto sellainen, että olisi ainekset hyvään seksiin? Onko lavuaari siisti?

Jos vastaukset on ei, niin sitten se on tyypilinen pikkujoulujen kännipano. Eli miksei, mutta ennen kaikkea miksi. Ei mulla siitä ole mitään ajatuksia, sillä ketä lopulta kiinnostaa?

Jos vastaukset on kyllä, niin antaa mennä vain, joulu on antamisen aikaa! Ja muista panon jälkeen ehdottaa treffejä. Paitsi jos petit. Siinä tapauksessa hae siirtoa Latvian tytäryhtiöön.

KOMMENTOI! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!