Miksei mies puhu?

Sain uuden toiveaiheen lukijalta (kiva juttu, laittakaa lisää somen kautta tai mailiin): mikseivät miehet puhu? Ensimmäinen reaktioni oli ”miten niin ei muka puhuta” ja halusin lopettaa kirjoittamisen siihen. Miehet…

 

Kysymys on itselleni sinänsä hankala, koska ylikelaan kaikkea niin paljon, että yleensä peittoan puhemäärässä naisetkin. Jossain vaiheessa nainen tajuaa, että ainoat tavat saada mut hiljaiseksi ovat seksi ja sukeltaminen, ja ollaan kaukana rannasta.

 

Mutta mun kaveritkin puhuvat paljon. Ainakin mun kanssa ja vaikeistakin asioista. Ehkä mies ei vain puhu sinun kanssasi? En tarkoita sitä mitenkään ilkeästi, mutta arvon naiset, kanssanne ei aina ole sataprosenttisen mutkatonta keskustella.

 

Kammottava ja varoittava esimerkki omasta lähihistoriastani tapahtui noin kolme tuntia sitten naisen kanssa, jota olen tapaillut. Olimme asunnollani ja heitin aluille leppoisan kysymyksen naisen ajatuksista suhteemme suhteen.

 

Asumme eri paikkakunnilla, ja näkeminen on aina vähän kuin miniloma – harvoin ja hauskaa. Siksi halusin kysyä alustavia ajatuksia siitä, oliko naisella ovi auki johonkin vakavampaankin, vai hakiko hän vain ajoittaista hengailua hyvässä seurassa (kyllä, ajattelen itseäni hyvänä seurana). Tarkoitus oli olla epäahdistava. Yritin vielä keventää keskustelua sanomalla, ettei pelkkä hengailukaan ole mulle mikään dealbreaker. Ikään kuin naisella ei voisi olla vääriä vastauksia. Nopeaa ja mukavaa on asiointi Ylikelaajan kanssa.

 

Kaikki meni siitä sitten täysin päin helvettiä. Nainen ymmärsi höpötyksestäni, että suhde oli mulle pelkkää hengailua, eikä mitään vakavaa ollut näköpiirissä. Nainen meni mietteliääksi ja sanoi, että onpas ahdistava puheenaihe. Mähän en tiennyt syntyneestä väärinkäsityksestä ja yritin ihmeissäni sönköttää, että hei ajattelin vain kysyä vähän mitä ajattelet. Sen jälkeen nainen oli tunnin hiljaa ja pakkaili kamojaan (hänen oli muutenkin tarkoitus lähteä takaisin kotikaupunkiin). Mutta ikinä ei ole pientä reppua pakattu niin pitkään ja niin piinaavassa hiljaisuudessa.

 

Sen tunnin ajan ajatukseni kehittyivät kovaa vauhtia vaiheesta toiseen: Mitä tapahtui? Ei hitto olinko tosiaan noin ahdistava? Eikös sen pitäisi olla hyvä juttu, että mies puhuu? Kai mulla on oikeus kysyä vähän missä mennään? Ei sitten puhuta, mutta turha sitten itkeä, jos puolen vuoden päästä toinen kelaa, että mennään kihloihin ja toisella onkin viisi samanaikaista Tinder-säätöä, kun ei puhuttu. On se nyt komiaa, ettei aikuinen nainen saa sanaa suustaan vaan mököttää. Ja se viimeinen ajatus: miksi avasin suuni?

 

Kun maailman hitaiten täyttyvä reppu oli pakattu, nainen sanoi, että on ikävä fiilis, kun sanoin, ettei kiinnosta mikään vakava. Sitten selvisi väärinkäsitys. Mutta olin sen verran kypsänä, että sanoin aika yksioikoisesti, että niin joo väärinkäsitys olisi selvinnyt tunti sitten aika helposti, jos et olisi alkanut mököttää.

 

Sitten nainen alkoi itkeä, kun olin niin tyly. Siitä tuli mulle tietysti aivan karmea olo ja vannoin, etten enää ikinä virittäisi keskustelua mistään. Kyynelien kautta päästiin uuteen mökötysmoodiin. En muista, purkiko nainen reppunsa saadakseen jotain lisäpakattavaa. Sitten kai kumpikin oli leppynyt sen verran, että homma sovittiin, kaikki oli hyvin ja elämä jatkui entistä ehompana.

 

Miksi kerroin tarinan? Opetus tälle miehelle tapahtuneesta oli, että ei välttämättä todellakaan kannata avata suutaan. Puhuminen parisuhteessa on kuninkuuslaji, jonka naiset osaavat miehiä paremmin, säännöt ovat pääosin naisten määrittämät case-by-case-periaatteella ja panokset ovat korkealla. Siinä on iso riski tehdä enemmän pahaa kuin hyvää.

 

Miksei mies puhu? Kannattaa miettiä, ovatko miehen kokemukset kanssasi puhumisesta sellaisia, että ne rohkaisevat puhumaan?

 

AUTA YLIKELAAJAA! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (3)

  1. vierailija
    klo 12:03

    Miten sen minä maksan kaiken-tilanteen kanssa kävi? Loppuiko se suhde siihen? Olisi mielenkiintoista kuulla tarinan loppu 😊

    1. Ylikelaaja Kirjoittaja
      klo 00:28

      Jes, se olikin aikamoinen operaatio… Päivitin tilanteen uusimmassa kirjoituksessa!

  2. Alina
    klo 03:24

    Pakko huomautaa naisena tekstistäsi siitä että mainitsit ylikelaamisestasi, se tuli hyvin selväksi myös kirjoituksestasi kun kysyit naiselta että haluaako hän jotain vakavaa vai oletko hänelle vain hyvää seuraa.
    Tekstiäsi lukiessani kysmyksesi on saattanut olla vähän hämärä koska olet yrittänyt selitellä kysymystäsi hölmösti ja yrittänyt peitellä todellista tarkoitusta kysymyksen takaa, kun et halunnut vaikuttaa ahdistavalta.
    Voisimmeko nyt miettiä että olisiko tämän voinut kysyä jotenkin eri tavalla, niin että koko väärinkäsitykseltä olisi vältytty jo heti ensialkuun?

    Voin antaa aikuisen naisen vinkkiä, miksi et muodostanut lausettasi asenteella, ”pidän sinusta, haluan olla sun kanssasi, en kysymykselläni halua ahdistaa sua, mutta mitkä sun ajatukset on meistä tulevaisuutta ajatellen” näin ollen olisit tehnyt naiselle hyvin selvästi että sua kiinostaa enemmänkin kuin hengailu mutta haluat tietää miltä hänestä tuntuu, tällä tavalla olisit ollut täysin rehellinen ja saanut naiselta myös rehellisen vastauksen.
    Ensikerralla mieti lauserakenteesi periaatteella, haluatko antaa naiselle mahdollisuuden vastata kysymykseesi ” kaikilla tavoin oikein” vaiko mielummin rehellisesti?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.