Miten miehen saa sitoutumaan?

Haen täydellistä naista ja siksi epäonnistun aina.

Kaveriporukkani läpi vyöryy erojen aalto. Siellä täällä katkeaa sellaisia suhteita, joissa jo asutaan yhdessä ja joissa seuraava askel olisi ollut naimisiinmeno. Vaikka eroja on edeltänyt kavereiden pitkä valituskausi siitä, että menee huonosti, eropäätös on kuitenkin tullut (ainakin minulle) yllätyksenä.

Miksi? Koska naisissa ei ole ollut mitään vikaan. Heistä ei ole paljastunut mitään uutta ja yllättävää sen jälkeen, kun kaveri päätti muuttaa naisen kanssa yhteen ja kehui, että hyvin menee. Mutta jokin katkaisi suhteen voittokulun.

Itselläni kävi vuosi takaperin samoin. Seitsemän ja puolen vuoden suhde ja täydellinen nainen menivät roskiin, kun ei vain tuntunut hyvältä. Tällaisesta ns. skitsofreenisestä erosta oli ja on vaikea päästä yli: en käsitä miksi se loppui, mutten halua takaisinkaan. (Skitsoerosta toipuja on muuten baarin unelma-asiakas.)

Samaan aikaan osa kavereistani painelee naimisiin. Siis sitoutuvat loppuiäksi hyvillä fiiliksillä, ilman arpomista tai tulevaisuuden murehtimista tavoitteenaan olla niin hyvä kumppani kuin mahdollista.

Mikä on saanut toiset kavereistani sitoutumaan? Tuntuu siltä, että menestyksekkään ja kestävän sitoutumisen taustalla on päätös tyytyä siihen, mitä heillä on.

Käsitykseni sitoutumisesta on siis hyvin epäromanttinen. Se ei muuten perustu tieteelliseen tutkimukseen tai edusta koko Suomen kiveksellistä kansanosaa, mutta saattaa silti sisältää ihan hyvän pointin.

Kaverit, jotka päätyvät toistuvasti hyvien naisten kanssa eroon, toistavat samaa virhettä. He etsivät täydellistä suhdetta. Siksi kaikki menee aina päin persettä. Siksi viimeistään hääkellojen ja avioehtojuristien kolkutellessa ovea mieleen hiipii ajatus, että kyllä varmaan voisi jotain upeampaakin löytyä kuin tämä nykyinen. Tai klassikko: pitäisi olla varmempi olo, ja kai tosirakkauden pitäisi tuntua hienommalta kuin mitä nyt tunnen.

Kun kysyn kavereiltani, jotka taas ovat sitoutuneet, että mistä moinen, vastaus on yleensä sama: kun tuntuu hyvältä, niin miksipäs ei? Yksinkertaista ja nerokasta. John F. Kennedyn sanoin, älä kysy miksei rakkaus tunnu tuolta, vaan miksi rakkaus ei tuntuisi tältä.

Fiksut ja sitoutumiskelpoiset miehet ovat tajunneet, ettei ole olemassa täydellistä naista. Kaikissa on vikoja eikä mikään suhde ole pelkkää ilotulitusta kolmen vuoden jälkeen. Kysymys on lopulta siitä, oletko valmis sitoutumaan kehenkään.

Kaverini arpoi eroa viime viikonloppuna ja kysyi: Mitä jos tämä nainen onkin se oikea? Vastasin, että se nainen, kenen kanssa olet valmis sitoutumaan, on se oikea. Väitän, että perinteisessä rakkaudessa, jossa mies sitoutuu yhteiseen elämään loppuiäksi, 70 % suhteen onnistumisesta on kiinni siitä, että mies vain päättää, että nyt tyydyn tähän hyvään, mitä tällä hetkellä on. Se on ehkä masentava väite.

Tavallaan hyvä uutinen siis on, että ero ei ole toisesta osapuolesta kiinni. Jos kumppani ei yksinkertaisesti ole valmis, ei ole mitään, mitä toinen olisi voinut tehdä toisin.

Kannattaako miehen sitoutumisfiiliksiä selvitellä väkisin puskemalla ns. forcettamalla? Todellakin. Miehet pitävät naisia yleisesti parisuhteen vaaleanpunaisina puskutraktoreina: määrätietoisina ja murskaavan voimakkaina, mutta lopulta aika herttaisina. Eli ei siinä ole mitään pelottavaa. Osa miehistä päättää jo ennen suhdetta, että nyt mennään päätyyn asti, jos tuntuu hyvältä. Osa taas herää suhteessa kumppanin forcetukseen, ja toteaa että no perkele miksipäs ei.

Eli miten saat miehesi sitoutumaan? Et mitenkään. Mutta voit minimoida ajanhukan kohtuullisella forcetuksella ja tulevaisuudesta puhumisella. Koska ikävä tosiasia on, että ihmiset valmistuvat sitoutumiseen eriaikaisesti. Se ei ole henkilökohtaista, mutta ei siihen kannata liikaa omaa aikaansa tuhlata.

Itse haen vielä täydellistä naista. Naista, joka saa sydämeni pamppailemaan ja tuntemaan olon humalaiseksi ilman alkoholia, vielä vuosienkin päästä. Mikään normaali ja hyvä ei kelpaa. Siksi olen tuomittu epäonnistumaan. Älkää siis tehkö niin kuin teen, vaan niin kuin sanon.

KOMMENTOI! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (3)

  1. Nainen__
    klo 18:24

    Miksi oletat, että 70% ”perinteisessä” rakkaudessa on sitoutumispäätös miehellä viime kädessä? Tekstistäsi saa käsityksen että naiset haluavat aina sitoutua millä ehdoilla tahansa ja puolipakottavat miehen tähän.Minä täytän kohta 31 ja vaikka biologinen kello alkaa tikittää, en silti halua tyytyä kehen tahansa. En kuitenkaan etsi täydellistä miestä. Etsin henkisesti aikuista ja tunneälyä omaavaa miestä joka hyväksyy minut epätäydellisyyteni kanssa ja minä hänet. Minulle täydellisyys on siinä että on täydellisesti epätäydellinen. Sitä en tiedä, miten kauan etsinnässä menee mutta toivon löytäväni kumppanin seuraavan 10 vuoden aikana. Neuvoni kaikille etsiville on että ole sellaisen ihmisen kanssa johon sitoutuminen on ilo eikä velvollisuus. Olet ihmisen kanssa koska se on vaan niin kivaa. Se on paras neuvo jonka olen saanut.

  2. mou
    klo 14:48

    Minulla 8 vuoden suhde joista kaksi viimeisintä vuotta forcetin kaatuivat eroon ja todellakin mietin että jos en olisi pelottavilla tulevaisuuden kuvilla maalannut eteisen seinään olisimmeko vielä avomieheni kanssa yhdessä. Sinne meni unelmieni mies ja tilalle fobia forcettamiseen ihan muillakin elämän osa-alueilla.

  3. Jepulis benjamin
    klo 07:18

    Totta! Muutama naisystäväni sanonut samaa. Pikku forcetyksella molemmat naimisissa ja pari lasta. Itse valitsin eron! Ei kestä olevani ainut päätösvaltainen ihminen suhteessa. Haluan kumppanin enkä ajelehtijaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.