Pilaanko suhteeni ihan itse?

Löysin mielestäni täydellisen naisen. Kiinnostus kuitenkin lopahti yllättäen. Mistä tunnistan, ovatko syyt aitoja ja hyviä, vai mun omia issueita? Pitääkö suhde päättää joka tapauksessa?

Onpa tullut erihyviä kysymyksiä ja aihe-ehdotuksia, kiitos! Seuraavissa kirjoituksissa vastaan niihin. Nyt pitää kirjoittaa siitä, mikä eniten ahdistaa.

Julistin viime kirjoituksessani uudenvuodenlupauksena, että lopetan suhdesekoilun. Lopetan seksisuhteet ja keskityn vain oikeasti potentiaalisiin tyttöystäväehdokkaisiin. Vieläpä yksi kerrallaan. Vuoden 2019 piti olla mun vuosi!

Vuotta on kulunut pari viikkoa ja se on pilalla. Tiedän sen. Ei musta ole muuttumaan.

Olen nimittäin löytänyt juuri uudenvuodenlupaksen mukaisen naisen. Tinderistä tietysti. Olemme viettäneet yhdessä viisi iltaa ja yötä ja yhden viikonloppureissun.

Nainen ei asu toisessa maassa, hänellä ole viittä lasta, eikä hän edusta fanaattisesta mitään hyvin erikoista seksuaalista skeneä. Kaikki isoja muutoksia viime vuoden naisiin verrattuna. Nainen on fiksu, kunnianhimoinen, kaunis ja hauska ja hänellä on huikea kroppa.

Mutta. Musta on alkanut tuntua, ettei mua kiinnosta. Mutta en ole varma, pitäisikö lopettaa suhde. Vai miettiä miksi ei kiinnosta ja yrittää päästä issueista yli. Ehkä sitä kautta saisin paskan vuoden sijaan vaimon.

Alkuinnostuksen jälkeen mua ei ole huvittanut laittaa naiselle viestiä. Mulla on kuitenkin huono omatunto täydestä radiohiljaisuudesta. Siksi olen keskiyöllä viestittänyt jotain väkinäistä, kuten ”huh mikä päivä, ihan puhki. Mites sulla? =)”. Toisaalta olen ollut tänä vuonna kiireisempi kuin koskaan. Ehkä viime vuoden naisten kanssa mulla oli vaan enemmän tylsää aikaa käsissäni, ja tässä suhteessa ei ole oikeasti mitään vikaa?

Tosin. Muhun iski viime viikolla ajatus, että olispa kivaa lähetellä erikoisia seksiviestejä viime vuoden seksisuhdelaisten kanssa. Vaikka juuri halusin kumppanin, jonka kanssa seksi olisi ihan normaalin hyvää. Melkein jo käynnistin vanhoja suhteita.

Löysin myös aikaa selailla Tinderiä tylsistyneenä. Matchasinkin kolme naista, joilla ei profiilikuvassa edes näkynyt kasvoja. Ehkä ajattelen, että jos ei kehtaa näyttää kasvoja, nainen aikoo tehdä jotain tuhmaa. Sellainen kiehtoo. Koska sellainen on kaikkea muuta kuin alku mahdolliseen parisuhteeseen. Vaikka voihan oikea syy kasvottomuudelle olla, ettei halua matchausvalinnan perustuvan liikaa ulkonäköön. Olisi jäätävä tilanne, jos keskustelu syvenisi ja nainen lähettäisi kuvansa, ja homma tyssäisi siihen. Täytyypä muistaa poistaa matchit.

Olen myös alkanut keksiä naisesta vikoja, pitkälti ilman perusteita. Ensin keksin, että nainen on liian suorituskeskeinen. Vaikka itsekin olen. Mutta ei. Hän on kunnianhimoinen ihan terveellä tavalla ja silti lempeä muita kohtaan. Sitten keksin, että hän on liian täydellinen, eikä tule koskaan hyväksymään mun rosoja. Mulla on elämässä kuitenkin ollut vaikka ja mitä ongelmia. Mutta ei. Olen kertonut hänelle kaikesta, mutta mikään ei ole pelästyttänyt.

Ainoa vika, mihin vielä hitusen tarraudun, onkin se hirvein syy. Ehkä hän ei ole tarpeeksi hyvännäköinen? Vaikka en ole ikinä pitänyt itseäni ulkonäkökeskeisenä ja vaikka en ikinä haluaisi mitään palkintonaista, jonka päätehtävä elämässä on näyttää hyvältä. Lisäksi nainen on todella kaunis kaikilla mittareilla. Mutta ulkonäön kauneus on siinä, että se on katsojan silmässä. Ja olen tällä hetkellä mestari kääntämään kaiken kauniin negatiiviseksi.

Ulkonäkömurheeni saivat viime viikolla vahvistusta. Näin kahvilassa naisen, joka oli niin kaunis, että melkein lähetin naiselleni eroviestin sillä sekunnilla. Katastrofaalinen ajatuspolku meni näin:

–          Kahvilanainen on superkaunis.

–          Miksei mun nainen näytä tuolta?

–          Miten voin ajatella näin tyhmästi?

–          Joka tapauksessa ajattelen nyt näin.

–          Jos reagoin näin voimakkaasti tuntemattoman kahvilanaisen kauneuteen, tulen lopulta pettämään nykyistä naistani.

–          En halua ikinä pettää.

–          En voi jatkaa deittailua naiseni kanssa.

Sokrateksella olisi oppimista deduktiivisista päättelytaidoistani.

Nyt olen masentunut enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Lopettaa suhde vai jatkaa? Kaverini mukaan joko en ole valmis seurustelemaan, tai sitten kemiat eivät vain kohtaa; ja joka tapauksessa kannattaisi lopettaa. Mutta en haluaisi pilata kaikkia tulevia suhteitani issueillani. Ja tietysti ahdistaa tavata naista näiden ajatuksien kanssa. Hjälp!

KOMMENTOI! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (10)

  1. Einis
    klo 10:55

    Usko kaveriasi.
    Joka tapauksessa, jos meinaat jatkaa suhdetta, ni älä mee lupailemaan liikoja.

  2. Terapeutti
    klo 18:56

    Sinuna lopettaisin koko jutun, hän ei vaan ole se. Ehket edes halua suhdetta juuri nyt tai ole valmis siihen, mutta haluat läheisyyttä? Tämä on nimittäin erittäin normaalia ihmisten keskuudessa.
    Kuulostaa siltä, että yrität vain löytää syitä pysyäksesi suhteessa nyt kun sait sen. Ei suhteet niin toimi. Jos et sitä halua, niin sitten et halua ja on parempi päästää irti. Kannattaa keskittyä kokonaan ja täysin itseesi ja lakkaa etsimästä sitä jotain tinderistä. Tapaat sen oikean paljon varmemmin töissä, bussissa tai kahvilassa tai missä ikinä oikeassa maailmassa.
    Tsemppiä!

  3. Hubert
    klo 00:25

    Ylemmälle kommentoijalle: paitsi että Tinder on nykypäivän oikeaa maailmaa. Aikamoisella tsägällä (ajasta nyt puhumattakaan…) täytyisi olla liikenteessä jos bussissa tai marketin käytävillä paimentaminen toisi helpoiten sen seuraavan kumppanin 🙈 Onnea moisen toteuttamiseen erityisesti Suomen mailla, joissa tuntemattomiin ei muutenkaan oteta kontaktia kuin ehkä akuutissa tukehtumisvaarassa.

  4. Hubert
    klo 00:32

    Mutta siis vastauksena kysymykseesi: mikäli kertomasi ajatukset eivät lakkaa riesaamasta sinua, lopeta suhde. Olen samoilla linjoilla kaverisi kanssa. Kuvailemasi nainen vaikuttaa myös aika erityiseltä pakkaukselta, joten hänkin ansaitsee paremman kumppanin itselleen kuin miehen joka vertailee häntä randomkahvilanaisiin ja ihmettelee, miksei tämä näytä yhtä kauniilta kuin he. Tai tee ainakin selväksi, ettet ole aivan täysillä suhteessa mukana.

  5. Nanna
    klo 13:55

    Mulla ei oo mitään syväluotaavaa sanaa tähän asiaan muutakun oma kokemus, oli kaikennäköset issuet ja viat ja plaaplaa keksin kaikki syyt vesittää aina jutut ja onnistuinkin.. kunnes sen yhden kanssa oli niin luonteva ja hyvä olla että se vaan pesi ne kaikki päänsyyt hemmettiin.. et hei katon tän ,sellanen tunne että ei voinut paetakaan vaikka keksi syitä.

  6. Larissa Aleksandra
    klo 10:15

    Mulla tosi samankaltainen tilanne, löysin miehen joka on täydellistä aviomiesmateriaalia, mutta jokin tökkii. Pidän hänestä, mutta en oo ehkä ihastunut. Oon yrittäny päästä yli kaikesta mikä häiritsee, mutta ei onnistu, ahdistaa vaan. Jään oottamaan minkä ratkaisun keksit, koska en tosiaan tiedä mitä itse tekisin.

  7. Sipuli
    klo 13:48

    Samanlaisia fiiliksiä täälläkin! Tuntuu, että kaikista deittikavereista löytyy jotain vikaa tai jos ei löydy niin kyllä mun aivot niitä keksii! Taito se on tämäkin 😀

    Oon epävarma siitä, mitä haluan ja millaisen kumppanin haluan. Haluanko olla sinkku vai löytää unelmakumppanin? Millainen on mun unelmakumppani, koska kaikista meistä niitä puutteita kuitenkin löytyy? En oikein tiedä, miten mun tulisi edetä tai olla etenemättä. Mutta tällä hetkellä tässä epätietoisuudessa yritän hyväksyä sen, että en tiedä. Voin elää tässä hetkessä ja katsoa hiljalleen, miten asiat kehittyy. Mun ei tarvi luvata deittikumppanille tulevaisuutta yhdessä, vaan voidaan tutustua rauhassa. Keskityn usein haluamattanikin paljon pelkäämään ja analysoimaan tulevaa tai mennyttä, että unohdan ihan, että tää on se hetki mun elämässä, kun kaikki on myös mahdollista! Ja se on aika lohdullinen näkökulma 🙂

  8. Rosoinen
    klo 14:57

    Kuulostaa siltä ettet ole valmis läheisyyteen ja keksit tekosyitä miksi vetäytyä pois. ☺ Naisessa tuskin on oikeasti mitään ”vikaa” erityisesti jos hän hyväksyy rosoisuutesi ja se on ainut jolla on väliä.
    (Kirjoitat ristiriitaisesti ulkonäöstä. Ensin naisella on upea kropoa ja sitten hän ei ole tarpeeksi ns kaunis. Ei sitä ulkonäköön rakastuta muista se.)

  9. Jojo
    klo 09:51

    Täytyy sanoa, että jos ite deittailisin jotain äijää ja sillä ois tollasia keloja, ni toivoisin, että se lähtis menee. Jos tossa vaiheessa juttua jo tinder laulaa ja toisen ulkonäkö tuntuu riittämättömältä, niin silloin ei kyllä ole oikean kumppanin kanssa. Vaikka asiat paperilla olisi kuinka hyvin, se ei tarkoita, että on aitoa kiinnostusta. SItä toki sopii itsensä kanssa keskustella, että mistä on kysymys. Juttelin tutun terapeutin kanssa hiljattain ja hän sanoi, että hänen vastaanotollaan käy miehiä, jotka etsivät jotain frendien rachelia, joka kuten tiedämme, on fiktiivinen hahmo. Jos odottaa toiselta täydellisyyttä, ei tule koskaan löytämään kumppania, jonka kanssa natsaa. Epätäydellisyys on osa todellisuutta.

  10. Ylikelaaja Kirjoittaja
    klo 13:11

    Kiitti hyvistä kommenteista! Antoi ajateltavaa. Mitä olen tehnyt: jatkanut tapailua, en ole käyttänyt Tinderiä tai muuten häslännyt. Ajattelin, että yhteisestä ajasta sitten joko tykkään tai en. Mutten halunnut luovuttaa ensimmäisten sekoboltsien ahdistusajatusten kanssa. Koska niitä mulla on historiassa ollut melkein aina. Kerran ei ollut (pitkä suhde) ja sekin meni päin persettä. =) Jos mun kelat eivät kehity kohtuullisen nopeasti, pitää suhde lopettaa, etten tuhlaa naisen aikaa. Mutta pientä edistystä on jo tapahtunut. Notta kattellaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.