Useat deitit takana – miksi minä maksan edelleen kaiken?

Tunnen itseni todella ylikelaajaksi. Ja se on paljon sanottu multa. Mutta olen ehkä sugar daddy -suhteessa, faijan roolissa. Tahtomatta ja yllättäen.

Tai ainakin rahaa menee suhteeseen liikaa. Enkä tiedä, miten maksajan roolista pääsee pois ilman, että suhde hapottuu.

Täysin vastoin neuvojanne, olen jatkanut yhteydenpitoa läpsystä vaihtoon -naiseen. Ollaan käyty lukuisilla treffeillä. Maksajan rooli lähti kehittymään ihan viattomasta herrasmiesmäisyydestä. Treffit ovat aina olleet jossain kivassa ravintolassa, ja minä olen aina kuitannut illallislaskun. Ekoilla treffeillä nainen tarjoutui maksamaan oman osuutensa illallisesta, sitten ei enää.

Emme ole vielä olleet yökylässä. Naisella on kämppis, ja mun luo ei olla päädytty. Ollaan nähty viikolla ja muita huonoja tekosyitä. Mutta nyt vihdoin löytyi viikonloppu, jolloin voisimme voisimme viettää yötkin yhdessä. Ja mua on alkanut ahdistaa.

Nainen ei halua viettää viikonloppua mun luona, vaan haluaa jonnekin “pois kaupungista”. Johonkin kivaan hotelliin. Siis minilomalle. Jonnekin, mikä maksaa. Ja historian valossa minä olen se, joka maksaa.

Olenko siis sugar daddy -suhteessa? Meillä ei ole isoa ikäeroa, enkä ole mikään megalomaaninen massipäällikkö. Mutta olen panostanut treffeihin ja ollaan käyty aika hienoissa ravintoloissa. Taisi olla virhe. En ole näyttänyt laskun tullessa, että kirpaisee. Eihän rakkaudella ei ole hintaa. Mutta pikavipeillä, joihin joudun kohta turvautumaan, on. Jos nainen olisi innoissaan musta ihmisenä, eikö hänelle sopisi hengata vaikka alkoholistien yömajassa design-hotellin sijaan?

Vai luuleeko nainen, että haluan maksaa? Mähän tarjoan mielelläni. Naisen puolesta maksaminen on mun mielestä kiva juttu, jos siihen on mahdollisuus. Se kuuluu mun koodistossa herrasmiesmäisyyteen, eikä sitä ole vielä kai kumottu tarpeettomana (en ole tosin tsekannut twitteriä pariin päivään).

Tarjoamisesta tulee kiva fiilis, kun se liittyy johonkin erityistilanteeseen. Mutta kun kalliit illallistreffit alkavat olla meillä arkipäivää.

Maksaminen on mukavaa myös silloin, jos sitä ei pidetä automaationa. Nihkeää, jos itse sanoo “mä voin tarjota tän”,  ja mimmi vastaa “no shit?” Meillä laskun tullessa pöytään vaihtoehdot ovat lähinnä se, että minä maksan, tai vaivaannuttava hiljaisuus, jonka aikana mietin eri tapoja sytyttää ravintola tuleen. Pitäisikö ensi kerralla vain pokkana pyytää lasku puoliksi?

Eri asia tietysti, jos haluan ehdottomasti lähteä naisen kanssa katsomaan amerikkalaista jalkapalloa San Fransiscoon ja ehdotan reissun jälkeen tasa-arvo edellä, että lasku jaetaan tasan. Tai jos on yhdessä sovittu, että suhteessa toinen maksaa enemmän.

Mutta tässä tilanteessa mietin, ymmärtääkö nainen tarjoamisen periaatteita. Vai nimenomaan ymmärtää, muttei välitä, koska pitää minua sugar daddy-maksajana?

Mutta miten otan rahan puheeksi tässä vaiheessa suhdetta pilaamatta kaikkea? Haluaisin kysyä, mitä nainen ajattelee tulevan viikonloppumme maksupolitiikasta. Parasta olisi, jos hän olisi ainakin henkisesti valmis maksamaan osuutensa. Silloin voisin jopa harkita tarjoavani taas koko lystin. Mutta sen jälkeen pitäisi himmata omaa rahankulutusta.

Juttelin asiasta tänään naispuolisen parturini kanssa. Hän sanoi, että jos mies alkaa suhteen alkuvaiheessa vääntää rahasta, hän pitää miestä automaattisesti superraskaana ääliönä. (Minäkö raskas…?)

Kyse ei ole siitä, että pyytäisin naiselta tilisiirtoa, kun hän söi ostamastani sipsipussista laskujeni mukaan 16-18 lastua. Kuulemma en voi etukäteen kysyä, että maksetaanko puoliksi, siitä menee fiilis.

Ehkä nainen vain todella haluaa juuri tuona viikonloppuna pois kaupungista ja on valmis maksamaan osuutensa. Tai luulee, että rakastan rahankulutusta. Mutta jos en saa asiaan varmuutta, tulen pilaamaan viikonlopun neuroottisella murehtimisellani, jota joskus ylikelaukseksi kutsutaan.

Hjälp? Olenko sugar daddy? Ja jos en, miten maksajan roolista pääsee pois suhteen säilyttäen? En olisi ikinä arvannut, että joudun ongelmiin liiasta herrasmiesmäisyydestä.

Kommentit (13)

  1. Hohhoijaa
    klo 14:41

    Kuulostaa todella säälittävältä. Muija haluaa vaan hyötyä ilmaisista jutuista, ja sä tossukkana annat sen tapahtua, joten ihan oma vikasi. Jos miehellä on selkärankaa, hän kyllä tuo rehellisesti ja suoraan esiin kysymykset maksupolitiikasta, eikä turhaan pelkää toisen hyväksynnän menettämistä. Ja jos muija on siivellä eläjä tai muuten vain hyväksikäyttäjä, hän loukkaantuu tai hylkää tms. Mutta jos taas nainen on fiksu ja tosissaan, ei se ole hänelle todellakaan mikään ongelma, eikä hän silloin asiasta loukkaannu. Turha ruikuttaa asioista, joihin voi itse (todella helposti vielä) vaikuttaa.

  2. Vierailija
    klo 17:28

    Haluatko olla naisen kanssa, joka olisi vain kanssasi rahan takia? Kannattaa ottaa asia esiin, niin ainakin selviää, onko asia näin. Totta kai aluksi varmasti vituttaa, jos paljastuukin, että näin on, mutta rahat säästyy. Varmasti muijaa myös saattaa närkästyttää, jos on ajatellut saavansa kaiken ilmaiseksi kanssasi, mutta se ei tarkoita, että olisi pelkästään kanssasi siitä syystä, ellei homma tyssää siihen. Mitä pidemmälle annat asian edetä, sitä enemmän nainen olettaa, sitä vaikeampaa asiasta puhuminen on ja pennejä kuluu.

    Ja jos sinä et lähde läpsystä vaihtoon -naisen mukaan, niin joku toinen kyllä varmasti lähtee. Tuskinpa se ajaisi häntä siihen pisteeseen, että tulisi opetella olemaan ensiksi yksin, vaikka todellakin pitäisi.

  3. Vierailija
    klo 21:01

    Tasa-arvon suurena kannattajana ja Itsenäisenä Vahvana Naisena™ olen suuri feministi. Siispä pidän tuollaista aitoa herrasmiesmäisyyttä ihailtavana ja ihanteellisena, mutta siihen voi vahingossa tottua. Onhan se imartelevaa saada tuollaisia huomionosoituksia, ei vaan ole kivaa jos siitä tulee itsestäänselvyys ja vakiintunut tapa. Suhde on aina vastavuoroisuutta. Itse saattaisin kyseisenä heilana kokea samanlaista ylikelaamista ja pitää vaivaannuttavana nostaa asiaa esille kun odotan että toinen tarjoaa (jälleen), vaikka tavallaan tekisi mieli sanoa että maksaisin tällä kertaa laskun itse tai edes oman osuuteni. Et siis välttämättä ole asiasi kanssa yksin! Kevyessäkin deittailussa on parempi purkaa asiaa kuin kärvistellä ajatusten kanssa yksin. Tietysti treffikumppanisi voi olla hyväksikäyttävä kusipää, mutta romantikkona ajattelen kaikista ensisijaisesti hyvää ja toivon että tunteenne kohtaavat aidosti. Vastaavassa tilanteessa toivoisin itse kahta vaihtoehtoista lähestymistapaa: Ravintolassa ruokaillessa ja asioista höpöttäessä toinen ilmaisisi (ohimennen, ikäänkuin sivulauseena ja humoristisesti pilke silmäkulmassa) että olisko nyt sun vuoro maksaa tällä kertaa. Saa jännittää, saa seurata kiusallinen hiljaisuus, mutta kestä se ja suhtaudu avoimella uteliaisuudella kuinka kyseinen leidi reagoi tähän. Hän voi hyvin hämmentyä ja olla epävarma ja yllättyä, siinä voi mennä hetki aikaa asiaa käsitellessä, mutta hymyile vain ystävällisesti ja anna aikaa, odota mielenkiinnolla. Vastaus tulee kyllä vaikka hiljaisuus pitenisi. Kivaan hotelliyöhön voisit sanoa ihan vakavasti (suoraan, kiertelematta ja tosissasi), että kuulostaa tosi kivalta idealta mutta et oikein tiedä onko sulla varaa siihen. Joku tosi ihana vastaisi että hän voi maksaa, pienemmän budjetin omaava ehdottaisi kulujen puolittamista. Jos vastaus on luokkaa ”ai no ei sitten”, merkki on aika selvä ja muidu haluu vaan luksusta. (Tosin, ehkä hän vain ajatteli specialimpaa iltaa ja yötä ja lähtee silti hyvillä mielin sun luokse.) Rehellisyys kannattaa aina, mutta sen voi tehdä myös hienotunteisesti. 🙂

  4. Vierailija
    klo 09:08

    Jos hän kaipaa ekaksi yhteiseksi yöksi hotelliviikonloppua (jonka luultavasti sä maksat) niin enpä usko että kyseisestä neidosta on pidempään suhteeseen, jos siis sellaista oot ettimässä. Mut jos haluut hauskanpitoa niin tottakai voit jatkaa tota! Mut kyllä jos niinku itekki sanoit jos hän oikeesti haluis tasavertaista suhdetta ja olis ns vaimomatskuu niin kyllä ehkä vähempiki riittäia ja tarjoutuis ees kohteliaisuudesta maksamaan.

  5. Ylianalysoija
    klo 10:59

    Ihan ensimmäisenä tuli mieleen, että mimmi on gold diggeri. Omasta tuttavapiiristäkin löytyy tyttöjä, jotka innostuu vain niistä miehistä, jotka tarjoaa fancyjä deittejä. Arvostaisin itekin toki sun herrasmiesmäisyyttä tarjota ja toki on plussaa, jos siitä vielä tykkäät. Siinä on ehkä menty pieleen, kun ootte käyny vaan hienoissa rafloissa. Välillä kannattaa tehä jotain casuaalimpaa, varsinkin nyt kun säät on ollu tosi jees, nythän se on paremmin mahollista ku talvella. Jos naiselle on fine käydä vaan kävelyllä, jossa enintään tulee tilanne tarjota jädet ja on deittien jälkeen edelleen kikseissä, niin sillon se nainen varmasti haluaa viettää sun kanssa aikaa ihan sun ittes takia. Jos se haluu seuraavallaki kerralla taas hienoon raflaan syömään, niin ehkä kannattaa sanoa byebye. Hienojen deittien jälkeen naiselle tulee (ja samoin mulle itellekin tulis) fiilis, että rahaa miehellä kyllä riittää.
    Tilanne on ehkä vähän paha, jos ootte puhunu jo hotellista, mutta kyllä sille pitäs riittää sekin, että ootte sun luona ja vietätte aikaa yhessä. Jos se kaipaa pois, niin mökkikin pitäs riittää (jos teillä jommalla kummalla semmonen on). Ton hotellin ehdottamisen takia ne gold digger fibat vaan lisääntyy. Ei mulla itellä tulis ees mieleenkään ehdottaa semmosta tapailun alkuvaiheessa. Siihen en oikein osaa vastaa, miten sun toi asia kannattais ottaa esille, mutta parempi kyllä päästä siitä tilanteesta selvyyteen ennen ku lähette. Selvitä sen motiivit ja jos alkaa vaikuttaa liian gold diggeriltä niin vaihtoon. Eiköhän tästä maailmasta löydy vielä joku semmonenki kenen kanssa ajatukset mätsää eikä sun siltikään tarvii tyytyy 😉

  6. Vierailija
    klo 11:21

    Kuulostaa kyllä vähän hyötysuhteelta. Itse ehkä sanoisin mummille että ”Katselin viikonlopun hotelleja, ne oli ***€ kummaltakin, onko ok ja varaanko?”. Normaalille ihmisille toi olisi täysin normaali toimintatapa, gold diggeri saattaisi vetää herneen nenään. Mutta ainakin treffit kannattaisi siirtää hienoista rafloista arkipäiväisiin paikkoihin.

    1. Vierailija
      klo 14:17

      Tämä mullekin tuli ensimmäisenä mieleen. Mun mielestä oikein hyvä menettelytapa, eikä loukkaa ketään.
      Tsemppiä! ❤️

  7. Vierailija
    klo 11:22

    Aiemmassa kommentissa piti lukea Mimmille, mutta kai se mummikin on ihan ok 😀

  8. Vierailija
    klo 12:11

    Kerro sit miten kävi! 🙂

  9. -R
    klo 13:35

    Kuulostaa köpsälle muijalle. Jos ei makseta puoliks ni eiks se maksa joka kutsui…? Eli hän tämän kyseisen hotellihomman. Kannatan kommenteissa olevaa ”kuulostaa tosi kivalle suunnitelmalle, mut en ole varma onko mulla siihen nyt varaa”, koska järkevä tyttö sillon tajuais et hitto olempas muuten maksattanu tuolla kaiken, ja tarjoutuu maksamaan esim. osansa hotellista ja tyhmä tyttö sanoo ”ai ei sit” ja tiedät että ei kannata tähän hommaan panostaa… mielenkiintonen muutes tuo yks ylläoleva kommentti missä henkilö ilmottaa olevansa tasa-arvofeministi ja samas lausees arvostaa että mies maksaa…

  10. Nais-Ylikelaaja
    klo 06:23

    Tosi raskasta lukea tämmöstä… Vaikutat ihanalta mieheltä, niin miksi tapailet tommosta hyväksikäyttäjää? Mun mielestä nainen ja mies on tasa-arvoisia ja mä aina vaadin maksaa oman osuuteni. Toki on ihana yllätys, jos mies haluaa maksaa, mutta se ei todellakaan saa olla automaatio.

    Hanki parempaa seuraa, Ylikelaaja.

  11. Kolmekymppinen
    klo 19:21

    On kyllä outo mimmi. Itse oon tottunut, että maksetaan vuorotellen ja saatan monesti itsekin maksaa ekat kahvit/drinkit, jos lompakko on lähempänä. Koen kiusallisena, että mies maksaisi aina. Toki saa halutessaan tarjota, mut mä maksan sitten seuraavalla kerralla.

  12. minä
    klo 21:19

    Jotenkin tuntuu että tuollainen käyttäytyminen on nykypäivänä hyvin in. Se että oletetaan miehen maksavan. En kuulu tähän kastiin, vaan maksan omani tai välillä tarjoan toisellekkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.